Työkyvyttömän työttömän ihmeelliset seikkailut Kafkamaassa

No niin, lukijat. Vaikka olen aiemminkin sanonut etten mielelläni kirjoita ns. omista asioistani, niin nyt on toista kertaa tullut sen aika. Syy siihen on se, että omat asiani sentään tunnen läpikotaisin ja tässä on nyt tapahtunut sen verran mielenkiintoisia, että taitaa olla sitä parempi mitä useampi näistä jutuista kuulee ja tietää.

Alkajaisiksi sanottakoon, että jos joku ei usko sitä mitä kirjoitan, niin olkoon uskomatta. Tarpeen vaatiessa voisin tietysti skannata vaikka kaikki lääkärintodistukset, Kelan ja vakuutusoikeuden lausunnot ynnä muut asiakirjat viimeisten 13 vuoden ajalta ja pistää tänne luettavaksi, mutta enpähän jaksa ruveta siihen. Lisätietoja saa tietenkin kysyä ja jos kysymys on asiallinen, vastaan siihen ilman muuta.

Toiseksi sanottakoon että meni miten meni, minä kyllä putoan jaloilleni vaikka tulisi miljoona Kelan viskaalia ja lisäksi piruja ja perkeleitä. En minä näitä omasta puolestani kirjoittele, vaikka käytänkin itseäni koskevia asioita esimerkkeinä. Meson niiden puolesta, jotka ovat vastaavassa tai vielä surkuhupaisammassa tilanteessa eivätkä itse pysty tai jaksa.

Kolmanneksi pieni alustus: Uskollinen bloggarinne ei ole ollut työelämässä sitten syksyn 2005. Tuolloin minua lapsesta asti riivanneet mielenterveydelliset ongelmat (merkittävimpänä näistä pakko-oireinen häiriö eli OCD, josta olen kärsinyt niin kauan kuin muistan) pahenivat niin radikaalisti, että sain oikein megaluokan burnoutin ja siitä seurasi monen vuoden masennus- ja ahdistusjakso, jonka ajan istuin käytännössä kotona neljän seinän sisällä. Masennuksen hellittäessä paniikkioireet ja pakkoajatukset puolestaan pahenivat. En toipunut koskaan – tai ainakaan en ole tähän mennessä toipunut. Ennen näitä tapahtumia kävin peruskoulun, lukion (valmistuin kiitettävin arvosanoin), suoritin kansalaisvelvollisuuteni siviilipalveluksessa, sen jälkeen menin vuodeksi töihin ja sitten aloitin sosiaalialan opinnot sekä sosiaalipolitiikan lukemisen. Valmistuttuani muutin työn perässä tänne missä nyt asun ja työskentelin lähihoitajana, vastaavana lastentarhanopettajana, päiväkodinjohtajana ja lisäksi tein projektityönä erityisnuorisotyöntekijän hommia sekä toteutin myös yhden asiakastyytyväisyyskyselyn alusta loppuun. Kuluneiden 13 vuoden aikana minut on testattu perinpohjaisesti 6 tai 7 kertaa ja lopputulos on ollut aina sama: Täysin työkyvytön. Minulla on usean erikoislääkärin todistus työkyvyttömyydestä. Olen hakenut kahdesti kuntoutustukea ja kerran työkyvyttömyyseläkettä, mutta turhaan. Viimeksi mainitusta valitin vakuutusoikeuteen saakka, mutta turhaa oli sekin. Prosessiin kului kaksi vuotta. Samoin kaksi vuotta kului sosiaalitoimen järjestämään eläkeselvittelyyn, jonka tuloksena sain sentään sairaspäivärahaa muutaman kuukauden ajan, ja sen jälkeen psykiatrin lausunnolla vielä niin paljon että enimmäismäärä (300 päivää) tuli täyteen. Sen jälkeen haettiin kuntoutustukea, mutta sitä ei myönnetty. Olin toimeentulotuella lähes yhdeksän vuotta, mutta kuntoutustuen hylkäämisen jälkeen ilmoittauduin taas työttömäksi työnhakijaksi ja menin kuntouttavan työtoiminnan ryhmään (4 tuntia per viikko).

Ja nytpä siirrytäänkin sitten siihen, mitä tapahtui sen jälkeen. Pian osoittautui, ettei ryhmässä käynnistä tahtonut tulla oikein mitään vaikka tein parhaani ja yritin purra hammasta, kuten aina ennenkin. Pari ensimmäistä kuukautta sujui aika hyvin, mutta sitten alkoi kertyä poissaoloja. Yhden päivän ryhmässä käynti vei viikostani neljä päivää: Kaksi edeltävää vuorokautta olin niin ahdistunut etten saanut nukuttua lääkkeidenkään avulla ja ryhmää seuraava päivä kului toipumiseen, sillä olin niin väsynyt etten saanut tehtyä juuri mitään. Lopulta olin ryhmästä poissa useammin kuin paikalla. Viimein ilmoitin psykiatrilleni että menen mieluummin hirteen kuin jatkan ryhmässä, jolloin psykiatri kirjoitti minulle puolitoista kuukautta sairaslomaa ja sen jälkeen lähes vuoden (30. 3. 2019 saakka). Haettiin sairaspäivärahaa ja sen jälkeen työkyvyttömyyseläkettä. Sosiaalitoimi kirjoitti minulle työkyvyttömyyseläkehakemuksen liitteeksi lausunnon siitä miten kuntouttava työtoiminta kohdaltani sujui, tai pikemminkin ei sujunut.

Kela hylkäsi sairaspäivärahahakemuksen, ja tein valituksen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Nyt pääsemmekin nykyhetkeen, sillä juuri tänään postilaatikossa odotti kirje Kelasta. Ja piakkoin saankin alkaa laatia vastinetta Kelan valitustani koskevaan vastineeseen. Kela kun nimittäin katsoo minun olevan täysin kykenevä tekemään koulutustani vastaavaa sosiaalialan työtä vaikka en ole tehnyt sitä 13 vuoteen enkä ollut kykenevä käymään edes kuntouttavassa työtoiminnassa 4 tuntia per viikko –  ja vaikka Kelakin mainitsee kirjeessään diagnoosieni joukossa myös sosiaalisten tilanteiden pelon. Kuten edellä mainitsin, Kela on myös aiemmin myöntänyt minulle sairaspäivärahaa samojen ongelmien vuoksi. Ilmeisesti se kuvittelee minun nyt jollain ihmeen konstilla parantuneen, vaikka lääkärintodistus sanoo aivan muuta.

Mutta tiedättekö mikä on vielä hauskempaa? Se että minun on tämän sairaspäivärahan hylkäämisen vuoksi mentävä takaisin sinne työtoimintaan, jossa en pystynyt käymään ja vaikka sairaslomaa on kirjoitettu ensi maaliskuun loppuun ja työkyvyttömyyseläkettäkin haettu taas kerran. Niin, ja vaikka sosiaalitoimi tosiaankin kirjoitti minulle eläkehakemuksen liitteeksi lausunnon siitä että työtoiminnassa käyminen oli pakko keskeyttää koska asiakas ei pystynyt siellä käymään ja hänelle on kirjoitettu sairaslomaa sinne vuoden 2019 maaliskuun loppuun. Nimittäin jos en olisi tähän suostunut, sosiaalitoimen sekä TE-toimiston edustajat ilmoittivat että silloin katkaistaan työmarkkinatuki. Sillä vaikka aktiivimalli ei koske henkilöä jolla on työkyvyttömyyseläke haussa, muut aktivointitoimet kyllä koskevat. Ja jos muuta ei ole tarjolla kuin kuntouttavan työtoiminnan ryhmää, niin sinne on mentävä tai luovuttava työmarkkinatuesta. Olit sitten kuinka vaivainen tahansa ja vaikka sinulla olisi raamatun paksuinen nippu lääkärintodistuksia ja sairaslomaa vuodeksi eteenpäin.

Jos olisin kieltäytynyt ryhmästä ja pudonnut työmarkkinatuelta, luvassa olisi ollut valuminen takaisin toimeentulotuelle, ja sille minä en enää mene kun kerran pääsin sieltä pois. Se on nimittäin niin karmea limbo. Kun ihmettelin sosiaalitoimen sekä TE-toimiston edustajan kanssa pidetyssä palaverissa (jota nimitettiin ”aktivointisuunnitelman laatimiseksi” ja korostettiin keskustelua ja yhteistyötä) miten minut voidaan passittaa takaisin toimintaan josta en suoriudu sosiaalitoimen omankaan lausunnon mukaan, he kysyivät minulta olisiko minulla jotakin omaa ehdotusta. Minä sanoin, että laaditaan minulle sellainen etähomma jota voin tehdä kotoa käsin niin kyllä minä poika teen. Mutta se ei käynyt, sillä vaikka ehdotusta kysyttiin ja yhteistyötä korostettiin, ainoa mitä oli tarjolla oli kuntouttavan työtoiminnan ryhmä. En tiedä onko jossain muualla muulla tavalla, mutta täällä on näin. Tarjous oli siis tyyppiä ”ota tai jätä”. Oli pakko ottaa, vaikka seuraukset hirvittävät.

Jokaisella työttömän kirjoissa olevalla työkyvyttömällä on oma tarinansa, ja meitä on kymmeniä tuhansia. Tämä on minun tarinani. Sanokaapas nyt, aktivointitoimien kannattajat ja puolestapuhujat, että näinkö näiden hommien pitäisi teidän mielestänne mennä?

 

hirtto2
Elämässä mukana – muutoksissa tukena.

 

 

Mainokset

Myös parempiosaisten on otettava vastuu itsestään ja elämästään

Meidän kaikkien oma rakas pikku Yle on julkaissut jo monta sosiaalifasisti Jari Ehrnroothin propag… eikun siis kolumnia, ja minä olen sitten toisinaan niitä ruotinut. Ja nytpä onkin jälleen sen aika, tadaa!

Tuolta pääsee lukemaan koko tekstin:

https://yle.fi/uutiset/3-10244313

Jätetäänpä huomiotta se paradoksi että Ehrnroothin yksilönvastuuta korostavassa maailmassa jokaisen yksilön on tehtävä kuten ylhäältä käsin määrätään, ja ryhdytään sen sijaan paaluttamaan ihan TODELLISTA yksilönvastuuta. Kun kerran Paremmiston mielestä on sillä lailla että jokainen on oman onnensa seppä, niin perintöverot voisi nostaa 100 prosenttiin kuten eräs nettikeskustelija osuvasti totesi.

Ja kun kaikki on kerran seurausta omista valinnoista, niin totisesti ehdotan (enkä pelkästään ehdota, vaan VAADIN) seuraavia seikkoja: Ensinnäkin, jos näkee jonkun fiinin näköisen ja kalliisti pukeutuneen henkilön saavan sairauskohtauksen, on syytä olla kiinnittämättä asiaan mitään huomiota ja kulkea vain eteenpäin. MISSÄÄN TAPAUKSESSA ei saa soittaa hätänumeroon tai mennä auttamaan, sillä reagoimattomuus on ainoa oikea tapa reagoida asiaan. Ei sairauskohtauksen saanut Paremmiston edustaja mitään apua tarvitse, koska sillähän on vastuu omasta elämästään. Ja sitäpaitsi se on luultavasti aiheuttanut koko homman itse huonoilla elintavoillaan. Sairauskohtaus on siis täysin oma valinta, eikä kenenkään tarvitse uhrata moisen vastuuttoman itsensä sairastuttaneen parasiitin auttamiseen omia voimavarojaan. Yhteiskunnan varoista nyt puhumattakaan. Jos ei jaksa itse raahautua sairaalaan, niin kuolkoon. Näin jalostetaan vapaata ja vahvaa yhteiskuntaa.

Samoin jos tien päällä matkaa tehdessään näkee ojassa uuden tai uudehkon Audin, Bemarin, Mersun, Jaguarin, Porschen yms. ja ehkä jopa sen vieressä verissäpäin makaavan ihmisen, ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA saa pysähtyä eikä soittaa apua. Ojaan rysäyttäneellä Paremmistolaisella on vastuu omasta elämästään ja tekemisistään. Mitäs lähti autoilemaan, mokomakin loinen! Silloin on turha tulla ruikuttamaan apua. Kolari oli täysin oma valinta. Pääsemme korkeammalle eettiselle tasolle, jos kolaroinnin valitsevat vapaamatkustajat nyykähtävät tienposkeen.

Jos hienostoalueelta katoaa lapsi, niin mitä sitten? Pitäisikö siitä muka ilmoittaa poliisille, jos sen sattuu näkemään? EI TIETENKÄÄN PIDÄ. Paremmisto saa etsiä itse kakaransa, vanhempiensa vastuulla se on eikä muiden ihmisten tai yhteiskunnan vastuulla. On ollut aivan oma valinta kasvattaa se kersa niin huonosti että se katoilee ja karkailee. Menköön vaikka järveen, niin jospa vanhemmat sitten jatkossa osaisivat kantaa vastuunsa. Yhteiskunnassamme ei kaivata karkailevia syöpäläiskakaroita moraalia rapauttamassa.

Jos iso ja hieno talo palaa, pitääkö kutsua palokunta? EI. Sellainen ei opeta kenellekään yksilönvastuuta, jos palomiehet tulevat sammuttamaan tulipalon yhteiskunnan rahoilla. Sammuttakoon itse talonsa, koska tulipalo on ollut oma valinta. Jos ihmisessä on todella sellaista ainesta jota vapaassa ja eettis-moraaliset kriteerit täyttävässä Suomessa kaivataan, talon palaminen ei ole edes takaisku, vaan mahdollisuus. Oman onnensa yksinvaltias nousee tuhkasta kuin Feeniks-lintu ilman kenenkään apua ja on pian entistä vastuullisempi ja asuu entistä hienommassa lukaalissa.

 

talopalaa
Oma valinta.

 

 

Miksi sosiaaliturvan on oltava (edes jossain määrin) vastikkeetonta?

Minulta kysyttiin tänään sanatarkasti seuraavaa: ”Jani Rikhard Kerro yksikin hyvä syy miksi sosiaaliturvan pitäisi olla vastikeetonta. Mikä oikeuttaa ihmisen kuppaamaan yhteiskuntaa (=veronmaksajat) loputtomasti ilman, että hän tekee jotain elantonsa eteen. Ja unohdetaan nyt tästä sitten sairaat. Puhutaan terveistä työikäisistä ihmisistä”.

Vastasin: ”Viimesijasen sosiaaliturvan on oltava edes jokseenkin vastikkeetonta (sanotaan nyt näin, koska toimeentulotukihan on se viimesijanen sosiaaliturva ja senkin perusosaa voidaan pienentää monista syistä – työmarkkinatukihan on ollut vastikkeellista jo aiemmin) siksi, että ainakaan minua ei kiinnosta niin tippaakaan joutua jonkun totaalisen rahattoman kurjaliston edustajan ryöstämäksi. Olen opiskellu sosiaalipolitiikkaa pikkusen enemmän kuin keskiverto sosionominplanttu ja tiedän myös ihmisluonnosta jonkun verran, ja olen satavarma siitä että jos sosiaaliturvan vastikkeettomuus poistetaan kokonaan, omaisuusrikollisuus ja siihen liittyvä väkivalta tulee lisääntymään merkittävästi. Jos te haluatte sitä niin siinäpähän haluatte. Mutta minä en halua. Sosiaaliturva on myös sosiaalisen kontrollin väline. Jos ei käsitä sitä, on idiootti”.

Niillä omaan erinomaisuuteensa ihastuneilla mouhkaajilla, jotka jaksavat huutaa sosiaaliturvan vastikkeellisuuden puolesta kitapurje lepattaen, ei tunnu olevan niin minkäänlaista käsitystä edellä mainitusta ihmisluonnosta. Nuo älykkyysrajoitteiset keekoilijat ilmeisesti kuvittelevat että jos vastikkeellinen sosiaaliturva polkaistaisiin käyntiin tuosta vain ja jokainen kurjimus joutuisi tekemään töitä (ko. työt varmaankin käsittäisivät kaikkea mahdollista mummojen ulkoilutuksesta siihen surullisenkuuluisaan risusavottaan) tukiensa eteen, niin yhtäkkiä kaikki olisi upeasti ja silmiemme eteen levittäytyisi unenomainen taikamaailma johon verrattuna jehovalainen iäisyyden paratiisikin olisi ankea helvetinloukko. Kansantalous pelastuisi ja jokaisesta luuserista kuoriutuisi iloinen, voimaantunut, jaksava, tehokas, ahkera ja kaikinpuolin kunniallinen ratas yhteiskuntamme suuressa koneistossa.

No, en totta puhuakseni tiedä moniko oikeastaan kuvittelee tuollaista ja moniko (todennäköisesti valtaosa) olisi kyykyttämässä huonompaansa pelkästä kyykyttämisen ilosta, mutta lopputulos olisi joka tapauksessa karu. Siitä, että hyvinvoipa Paremmisto saisi prosentin kevennyksen veroihinsa ja sen huvin että heitä alemmat ihmisolennot pistettäisiin pakkotyöhön, maksettaisiin rikollisuuden lisääntymisellä. Ja sillä, että itsemurhat, perhesurmat ja muut vastaavat teot lisääntyisivät, alkoholismin ja huumeongelman kasvusta puhumattakaan. Vaikka nehän eivät tietenkään Paremmistoa kiinnosta, ja siksi en puhukaan niistä tämän enempää. Paremmistoa kiinnostaa vain se, että joku kurjimus voisi rahapulassaan tulla lyömään häntä kalliisti hoidettuun turpavärkkiin ja viedä lompakon, puhelimen ja korut. Tai murtautua hänen ykkös- tai kakkosasuntoonsa tai kesämökkiinsä ja varastaa sieltä irtaimiston ja ties vaikka paskantaa kaupantekiäisiksi lattialle. Siksi onkin viisainta kysyä, että sitäkö te ääliöt tahdotte.

Palataanpa siihen ihmisluontoon. On kylmä tosiasia, että Suomessa(kin) on paljon ihmisiä jotka eivät joko kykene leikkimään ns. yhteiskunnan keksimien sääntöjen mukaan tai eivät suostu siihen. Jälkimmäiset, ja luultavasti osa ensinmainituistakin, haistattaisi oikein pitkää vittua toimeliaisuuden lisäyksille ja vastikkeille ja pakkotöille. Minusta on parempi antaa näille yksilöille hiukan tukea ihan vastikkeettomasti, sillä jokainen meistä joutuu kuitenkin elämään heidän kanssaan samoissa kylissä ja kaupungeissa. Toinen vaihtoehto on sitten se, että epäsosiaaliset ynnä muut suljettaisiin jonnekin, esim. leireille. Ja kolmas vaihtoehto on se että rikkaat sulkeutuisivat muurien taakse omille asuinalueilleen ja loput jäisivät tappelemaan elintilasta muurien ulkopuolelle.

Sopii ihan itse miettiä, mitä vaihtoehtoa kannattaa. Mutta jos on sitä mieltä että rauhasta ei kannata maksaa edes vähää, niin kannattaa tosissaan kerryttää sitä varallisuuttaan että on varaa ostella hälytysjärjestelmiä, käydä itsepuolustuskursseilla ja hommata kaltereita ikkunoihin.

Toistan tässä lopuksi oikein lihavoituna, että sosiaaliturva on myös sosiaalisen kontrollin väline. Jos ei käsitä sitä, on idiootti.

 

luotipuku
Tässä testataan luodinkestävää pukua. Se on erinomainen joululahjaidea vastikkeellisen sosiaaliturvan kannattajille.

 

Minkkikevennys ad hominem -ripuliin

Susanna Kosken mukaan hänen ympärillään pyörinyt kohu on ”suurin ad hominem -ripuli, mitä Suomen kansa on koskaan miesmuistiin kohdannut”.

Itsehän olen sitä mieltä, että tämä on pohjimmiltaan empaattiselta ja vaatimattomalta Susannalta häveliästä vähättelyä! Eihän semmoinen nyt riitä, että niin merkittävää ja laajaa kansansuosiota nauttivaa ykkösluokan premium-huippupoliitikkoa kuin Koski kohdannut kohu voisi mitenkään olla pelkästään ad hominem -ripuli! Ei, vaan sen on oltava valtavin sekä massiivisin kriisitilanne, mitä Suomen kansa on ylipäätään ikinä koskaan missään konsa milloinkaan kohdannut! Suurempi kuin Lahden douppingsotku! Suurempi kuin Jammu-sedän tekoset! Suurempi kuin 90-luvun lama! Suurempi kuin Ahon hallitus! Suurempi kuin noottikriisi, talvisota, jatkosota ja kouluampumiset yhteensä!

Niin että tilanne on kuulkaa vakava. Niin vakava, että se vaatii minkkikevennyksen:

minkinraato

Sammallahti, Koski, kokoomus ja julkisuuskuva

Tere Sammallahti näyttää ryhtyneen Ritari Uljaaksi, joka yrittää parhaansa mukaan pelastaa hyveellisen, joskin säännöllisin väliajoin umpihölmöjä höpöttävän Susanna-neidon roskaväen sekä vihervassarimedian kaamealta louhikäärmeeltä. Ja tähän malliin Ritari Tere huitoo sanansa säilällä:

http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255466-susanna-koski-ja-empaattiset-inkvisiittorit?

Tyypilliseen tapaan Tere sekä muutkin pöyristyneet kokoomuslaiset unohtavat yhden suhteellisen tärkeän asian, josta muistutettakoon tässä aivan ensimmäiseksi. Ja se asia on se, että KOKOOMUS ON OLLUT VIIMEISISTÄ 31 VUODESTA 27 VUOTTA HALLITUSVASTUUSSA. Sinä aikana se on tehnyt sellaista politiikkaa kuin on tehnyt. Mutta se tuppaa kummasti aina luiskahtamaan kokoomusväen kollektiivisesta muistista. Eikä se tietysti ole mikään ihmekään, sillä miten kokoomus nyt muka voisi olla vastuussa omista tekemisistään? Ei tietenkään mitenkään, vaan kaikki on kateellisten kommunistien syytä.

Sammallahti kirjoittaa seuraavasti: ”Minusta paras osoitus Kosken empaattisuudesta on nimenomaan se, että hän uskoo Tikkasen rajoitteineenkin olevan kyvykäs työelämään, kunhan järjestelmäämme muutetaan mahdollistamaan monisairaillekin paremmat edellytykset työllistyä”. Okei. Jos nyt jätetään tuo ”sota on rauhaa ja kyykyttäminen empaattisuutta” -tyyppinen filosofia huomiotta, niin tässä on pikku tietoisku sekä Terelle, Susannalle että muille: Se, mitä kokoomus haluaa tehdä tai väittää olevansa halukas tekemään joskus tulevaisuudessa, ei auta niin mitenkään niitä ihmisiä jotka ovat kusessa JUURI NYT. Ja se, millaista politiikkaa hallitus on tehnyt, on syventänyt sitä kusilammikkoa entisestään. Jos ihminen on tällä hetkellä monisairas ja työkyvytön mutta joutuu silti olemaan muka työnhakijana koska kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä, niin se ei perkele saa yhtäkään leivänkänttyä pöytäänsä vaikka tuhat kokoomuslaista sirkuttaisi sille kuorossa että juu kuule kun meillä on tällainen visio joka ihan varmasti toteutuu joskus 10 tai 15 vuoden päästä kunhan vain luotat meihin ja sitten sinä kyllä työllistyt.

Lainataanpa vielä Tereä: ”Juuri empatia on motiivina myös meillä markkinaliberaaleilla poliitikoilla, ei se ole mikään tulonsiirroilla ääniä ostavien populistien yksinoikeus. Minä tiedän, että voin syystä tai toisesta tipahtaa milloin tahansa pahnan pohjimmaiseksi ja jäädä riippuvaiseksi muiden avusta. Ymmärrän myös, että moni kärsii työttömyydestään ja köyhyydestään tavoilla, joista minä en välttämättä ole edes tietoinen”. Hyvä on jos näin on, mutta sitä on kovin vaikea uskoa. Juuri tästä syystä muistutinkin siitä, kuinka paljon ja pitkään kokoomus on ollut hallitusvastuussa. Monet muistavat, ja varmasti vielä huomattavasti paremmin kuin minä, millaista politiikkaa sinä aikana on tehty. Tietenkään kokoomus ei ole ollut yksin sitä tekemässä, mutta ei liene liian vahvasti sanottu jos toteaa ettei ole mikään ihme, jos ja kun kokoomus ei oikein ole onnistunut profiloitumaan empaattisten ihmisten puolueeksi. Siitäkään huolimatta, että Kataisen aikana kaikki kokoomuslaiset hokivat ”toisista välittämistä” kuin paikoilleen juuttuneet vinyylilevysoittimet. Empatian ja lähimmäisenrakkauden kaunis ruusu ei myöskään ole liiemmin kukkinut edes kokoomuslaisten puheissa. Esimerkkejä löytyy vaikka tätä blogia selaamalla. Tai sitten voi lukea kokoomuslaisen Sebastian Stenforsin tänään julkaiseman blogikirjoituksen, jossa puhutaan ulinasta, sossurotista ja loisista:

http://sebastianstenfors.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255484-tarina-kahdesta-narratiivista-ulinaa-tyottomyydesta

Se on kumma homma, että empatia ei näy missään ennen kuin sen puutteesta aletaan julkisesti syytellä. Sen jälkeen kyllä hoksataan sanoa että ai niin perhana, kyllähän mekin olemme kovasti empaattisia ja juuri siksi olemme politiikassa! Miten se nyt on voinut jäädä teiltä huomaamatta, oh hoh!

Ja sitten siitä median harrastamasta vääristelystä. Sitäkin tapahtuu, tietenkin. Jokaiselle puolueelle ja niiden edustajille. Kokoomusmyönteiset mediat vääristelevät omiensa eduksi, muille myönteiset samoin, ja loput toimivat sen mukaan millä saa eniten klikkauksia. Mutta semmoista on aivan turha tulla väittämään, että kokoomusta muka olisi kohdeltu jotenkin erityisen kaltoin. Päinvastoin: Media on toistellut kritiikittä kokoomuslaisia mantroja ”valinnanvapaudesta” ja sote-uudistuksesta. Media kohtelee kokoomustaustaista presidentti Niinistöä kuin pyhimystä, vailla mitään kritiikkiin vivahtavaakaan. Media kertoo kivoja juttuja siitä kuinka seksikkään puheenjohtaja Orpon koira pissasi johonkin ja kuinka Juhana Vartiainen nakuilee ja heiluttelee pippeliään. Ja jokaisen kokoomus-kohun jälkeen mediassa riittää valkopesijöitä selittämään asioita parhain päin. Niin kävi nytkin, kun Ylen ”toimittaja” Sanna Ukkola ihan sattumalta julkaisi heti Susanna Kosken uusimman aivopierun jälkeen ”kolumninsa” siitä kuinka empatia tekeekin meistä ihmishirviöitä ja on ehdottoman pahasta.

Otetaanpa vielä tähän loppuun lainaus Tereltä: ”Silti, normaalisti äänekkäimmät stereotypioiden ja yleistämisen vastustajat ovat hakanneet niin Kokoomusta puolueena ja kuin koko hallitustakin leimakirveillään. Miettikääpä, jopa eräiden vasemmistopuolueiden puheenjohtajisto maalailee julkisesti kokoomuslaisista kuvaa köyhiä silkkaa pahuuttaan kurjistavina sortajina, joiden mielestä vähäosaisuus on ihmisen omaa syytä. Mikään tuosta maalailusta ei tietenkään ole totta, mutta silti poliittisen vastustajan epäinhimillistämisestä on jostain syystä tullut vasemmistolaisille hyväksytty politiikan teon muoto”.  Tere ja kaltaisensa ovat nyt hyvät ja lukevat vaikka tästä minun blogistani esimerkkejä siitä, miten kokoomuslaiset ja kokoomuksen kannattajat puhuvat vähäosaisista. Olen kerännyt niitä kommentteja tänne melko lailla ja aion kerätä jatkossakin. Ja mitä epäinhimillistämiseen tulee, niin juuri sitä on työttömille, köyhille (ja jopa työssä käyville) ollut tarjolla niin kokoomukselta kuin monilta muiltakin, ja median suosiollisella avustuksella. Siitäkin löytyy paljon esimerkkejä, eikä niitäkään tarvitse hakea tätä blogia kauempaa. Niin että siitä vain lukemaan, ja jeesustelkaa vasta sen jälkeen.

 

destitute
”Oho, siinähän makaa huono-osainen! Pitäisiköhän sitä vähän haukkua, syyllistää ja kyykyttää jotta se hoksaisi kuinka paljon välitämme siitä”!

 

 

 

Susanna Koski väläyttää taas

Lukekaapa tuo ja katsokaa video:
https://yle.fi/uutiset/3-10203464

Niille, jotka eivät lue ja katso, referoitakoon asiaa seuraavasti.

Aluksi: ”Kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski ja helsinkiläinen pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkanen tapasivat ensimmäisen kerran syksyllä 2017 Kuplat-sarjan kuvauksissa.

Keskustelun aiheena oli köyhyys ja eriarvoistuminen”.

Sitten: ”Talven ja kevään aikana Anna-Maija Tikkasen terveys on mennyt entistä huonompaan suuntaan. Hän muun muassa liikkuu rollaattorin kanssa ja käyttää ranne-, polvi- ja nilkkatukia.

Tikkanen sairastaa nivelkipuja aiheuttavaa reumasairautta fibromyalgiaa sekä keuhkoahtaumatautia ja diabetestä. Lisäksi hän kärsii lukuisista allergioista.

Tikkanen on hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Hänellä on takanaan kaksi epäonnistunutta työkokeilua”.

Videon referointiin puolestaan riittää yksi kuva:

susannakoskiraj

 

Todellakin. Rajoitteita ne ovat henkisetkin rajoitteet, kuten kyvyttömyys edes TEESKENNELLÄ empatiaa.

Vai onko kyse sittenkin haluttomuudesta?