Päihdeäiti jos kuka

viinajaana

Mainokset

Yle maalasi itsensä nurkkaan

Kuten kaikki edes hitusen ns. asioista perillä olevat kädelliset ovat takuulla havainneet, Yle on tässä muutaman viime kuukauden aikana ajanut itsensä tilanteeseen jossa sen uutis- ja ajankohtaistoimitukseen on aivan helvetin vaikea ja jopa mahdoton luottaa.

Ensin (tämä kehitys alkoi jo huomattavasti aiemmin kuin kuukausia sitten) Yleltä meni maahanmuuttokriittisten luottamus. Enkä tarkoita vain rystyset maata viistäen öyhääviä rajakkeja sun muita degeneraatteja, vaan sellaisia(kin) jotka kykenevät myös ihan asialliseen ja edes jokseenkin kiihkottomaan keskusteluun. Eikä se olekaan mikään ihme: Jopa meikäläisen vanhan sivarihipin mielestä Ylen uutisointi maahanmuutto- ja pakolaisasioista on ollut niin hampaatonta, että sitä voisi nimittää uutisoinnin sijaan sumutukseksi ja näköelimiin kuseskeluksi. Se on ollut tyystin vastuutonta toimintaa, monessakin mielessä.

Sitten tuli tämä Sipilä-hommeli jälkimaininkeineen, ja touhu on käynyt aina vain omituisemmaksi. Nyt Yle teettää toiminnastaan ulkopuolisen selvityksen, mutta se on aivan turhaa puuhastelua. Vaikka selvitysmies eli Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää tulisi siihen tulokseen että kaikki on OK, kukaan ei usko sitä. Ja jos professori Mäenpää tulee siihen tulokseen että kaikki ei ole OK, niin sitten päästään sanomaan että ei tietenkään, sehän oli selvää alusta pitäen, pitikö tähänkin haaskata rahaa jumankauta.

Ainoa millä Yle voisi pelastaa edes jotakin ja osan kasvoistaan, olisi Jääskeläisen lähtö. Se ei ratkaisisi koko ongelmaa, mutta olisi sentään hyvä alku. Mutta eihän se Jääskeläinen sieltä mihinkään lähde, vaan istuu sitkeämmin kuin paska Junttilan tuvan seinässä. Eroaminen ei kuulu Jääskeläisten, Sipilöiden, Bernerien yms. toimintatapoihin, koska he ovat kaikkitietäviä ja aina oikeassa ja kaikki muut ovat pahantahtoisia ja väärinymmärtäjiä ja kohtuuttomia kiusantekijöitä jotka säälimättä lyövät ja hakkaavat parempaansa, kateellisia kun ovat.

Mainittu Jääskeläinen ilmaantui tänään Yle Uutisten FB-sivulle puolustautumaan. Tähän asti vain vähäisempi Yle-väki on ollut siellä ottamassa vastaan iskuja tiimin puolesta ja kirjoittelemassa paikoitellen hiukan sekopäisiltäkin kuulostavia marttyyrivuodatuksia ja uhriutumisvirsiä työnantajansa julkisuuskuvan kirkastamiseksi, mutta nyt itse Herra Isoherrakin saapui paikalle. Ja millaista pyhää viisautta hänellä olikaan tarjottavanaan? Ihan sitä samaa potaskaa ja venkoilua kuin Pressiklubissa joulukuun alussa. Sen voitte nähdä alla olevasta ruutukaappauksesta.

Ensin Yleltä meni maahanmuuttokriittisten luottamus, sitten meidän muidenkin luottamus ja tämän… tuota, some”strategian” johdosta taitaa piakkoin mennä kaikki muukin. Jos Ylen torveilua nimittäisi surkuhupaisaksi, massiivista myötähäpeää aiheuttavaksi uuvattien räpellykseksi, se olisi niin rikollisen luokan vähättelyä että siitä sietäisi saada tuhat raipaniskua ja potkun persieensä.

Ja sitten vielä sellainen huomautus, että Ylen oman uutisen mukaan ”Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen uskoo, että ulkopuolisella selvityksellä taloon saadaan palautettua työrauha”. Kuules nyt Atte mitä minä sanon: Yleisradion uutistoimitus ei ole olemassa sitä varten, että sinulla tai kenelläkään muullakaan olisi siinä kiva pikku työpaikka jossa saa rauhassa tehdä journalismia, tai olla tekevinään. Mikään ”työrauhan palauttaminen” ei voi eikä saa olla ykkösasia eikä tärkein agenda tilanteessa, jossa ihmisten luottamus Yleisradioon on suoraan sanottuna paskottu ihan päin helvettiä. Tärkeintä on se, että te saatte PALAUTETTUA MEIDÄN LUOTTAMUKSEMME YLEEN. Vai olenko oikein hemmetin väärässä kun otaksun että se, että kansa luottaa verovaroin rahoitettuun valtakunnalliseen, julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittavaan viestintäyhtiöön on pikkuisen tärkeämpää kuin se ettei Atte Jääskeläiselle tule itku simmuun?

Voin muuten kertoa senkin, että ko. luottamus ei korjaannu kiemurtelulla, uhriutumisella eikä edes hallinto-oikeuden professorilla.

yle1muoks

 

Puhutaanpa eutanasiasta

Ja kuolemasta. Tai siis minä puhun ja te kuuntelette, tai pikemminkin minä kirjoitan ja te luette. Tai sitten ette lue, jos ei kiinnosta.

Eutanasia on ollut kovasti ns. tapetilla viime aikoina. Mutta minä olen sitä mieltä, että siitä ei oikein voi sanoa paljoakaan ellei puhu ensin kuolemasta. Jokainen tietenkin kohtaa läheisen kuoleman omalla ainutlaatuisella tavallaan, ja miettii omaa tulevaa lähtöään siten kuin miettii. Ja ajatukset siitä varmasti muuttuvat iän myötä.

Olen yrittänyt tässä blogissa vältellä omakohtaisista kokemuksista kirjoittamista, mutta sen minä sanon että olen kuoleman kanssa suhteellisen hyvä tuttu. Olen elämäni aikana menettänyt 10 hyvin tuntemaani ja läheistä ihmistä viikatemiehelle. Siinä on skaalaa yhdeksänkymppisestä isomummosta hiukan yli 20-vuotiaaseen frendiin, joka kuoli syövän aiheuttamiin komplikaatioihin. 13 kuukauden sisällä kuoli kolme sukulaista: Ensin mummo, jolla oli hirvittävät tuskat terminaalivaiheeseen edenneen maksasairauden ja verenmyrkytyksen vuoksi (verenmyrkytys johtui hoitovirheestä). Äiti kuoli viime kesänä suolistosyöpään. Ja papan vei Alzheimerin tauti tuossa kolme kuukautta sitten.

Olen myös harkinnut itseni lopettamista useampaan otteeseen, ensimmäisen kerran muistaakseni 10-vuotiaana. Nyttemmin olen kuitenkin luopunut tuosta ajatuksesta toistaiseksi ja päättänyt pysyä piruuttanikin hengissä. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa tuntua siltä että elämän ”parasta ennen” -päivämäärä on mennyt jo aikoja sitten, on syytä harkita uudestaan. Minulla ei nimittäin ole aikomustakaan joutua muiden armoille, etenkin kun tiedän tasan tarkkaan millaista kohtelua silloin saa. Valitsen itse lähtöni hetken, eikä siihen ole kenelläkään nokan koputtamista.

Ja siinäpä onkin seikka joka tuppaa usein unohtumaan sillon kun puhutaan eutanasiasta: Oma valinta. Se on helkkarin kumma, kun aina muuten korostetaan yksilöllisyyttä ja valintoja ja henkilökohtaista vastuuta sun muuta vastaavaa, mutta sitten kun tulee kuolema eteen aletaankin puhua lääkäreistä (tai jumalista, Cthulhu paratkoon). Kyllä lääkäri tietää, joo-oh. Ja jumala säätää, mukamas. Ja sanotaan, että eutanasia on murha. No, ei se ole, vaikka kuka sanoisi mitä. Murhista puhujat ovat niitä käivelöitä ja pelkureita, joilla ei olisi rohkeutta päästää toista ihmistä kärsimyksistään vaikka ne olisivat kuinka suuret hyvänsä. Ne kääntävät mieluummin selkänsä ja juoksevat karkuun. Tai huijaavat itseään odottamalla ihmeparantumista jota ei ikinä tule. Ja sillä aikaa toinen kituu.

Ja sitten puhutaan ”hyvästä kuolemasta”. Mikä helvetti se sellainen on? Mistä eloonjäävät muka tietävät millainen se kuolema oli? Hyvä kuolema ei välttämättä ole sellainen, josta omaisille jää positiivinen fiilis ja huojentunut olo. Tietääkseni yksikään vainaja ei ole palannut haudan takaa kertomaan kuinka hyvin tai huonosti lähdettiin. Osaan kuvitella tasan kaksi hyvää tapaa kuolla: Ensimmäinen on se, että kuolee yllättäen nukkuessaan, rauhallisesti ja heräämättä. Toinen on se, että kuolee silloin kun itse haluaa, ja siten että läheiset ovat sen päätöksen ymmärtäneet ja hyväksyneet. Tai ainakin teeskennelleet ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä, tai vähintään pitäneet turpansa kiinni.

Tietenkin on tilanteita joissa on vaikea tietää mikä on kuolemaa tekevän tahto, jos kommunikointi ei enää onnistu. Mutta niiden tilanteiden olemassaolo ei ole mikään syy evätä eutanasiaa kaikilta. Paljon on puhuttu siitäkin, miten eutanasian salliminen vaikuttaisi asenteisiin vanhuksia kohtaan. Mutta minäpä kysyn tässä ja nyt, kuinka hyvät ne asenteet sitten muka tällä hetkellä ovat? Voisivatko ne vielä huonontua kovinkin paljon jos eutanasia sallittaisiin, häh? Jos joku tosissaan kuvittelee että eutanasian salliminen aiheuttaisi sen että vanhuksia, vammaisia ja pitkäaikaissairaita alettaisiin teurastaa tuosta vain, niin sellaisella viiraa päänupissa pahemman kerran. Tai sitten sitä riivaa vielä kovempi nihilismi kuin minua.

Ja kun puhutaan asenteista, niin voidaankin kätevästi palata takaisin kuolemaan. Nykyiselläänhän asenne nimenomaan siihen on oikein erinomaisen kuninkaallisesti viturallaan. Kuolema on inha, nolo ja jotenkin saastainen juttu, joka tapahtuu jossain suljettujen ovien takana ja joka pistää puhumaan kuiskimalla ja rykimään ja tuijottamaan kengänkärkiä. Väkivaltaa, sotaa, massamurhia, kouluampumisia, terrorismia, räjähdyksiä ja väkijoukkoon ajettuja kuorma-autoja kyllä piisaa jumalauta ja niistä jaksetaan jauhaa maailman tappiin silmät loistaen ja sylki roiskuen, mutta ihan tavallinen kuolema on monelle täysin mahdoton asia. Olen vahvasti siinä uskossa, että eutanasian laillistaminen korjaisi tuota asennetta terveempään suuntaan. Koska jokaikistä syntymää seuraa väistämättä kuolema, ja sen tosiasian kanssa olisi syytä alkaa tulla toimeen. Ehkä se onnistuisi helpommin, kun tietäisi että lopussa pääsee pois jos menee kovin tuskaiseksi. Voi olla että ehkä ihmiset jopa uskaltaisivat elää enemmän.

Sanottakoon näin loppukaneetiksi, että kyllä hyvä kuolema aina paskan elämän voittaa.

 

kuolemakuuntelee
Hugo Simberg: Kuolema kuuntelee.

 

Mäntsälän kokoomus ja Terrafame

Mitä yhteistä on kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpolla ja keskustalaisella elinkeinoministeri Mika Lintilällä? No se, ettei kumpikaan tiijä kaikkea, öh höh höö.

Orpo meni typeryyksissään esiintymään Mäntsälän kokoomuksen (juu, kirjoitan puolueiden nimet aina pienellä alkukirjaimella, jos närästää niin kirjelmöi vaikka oikeusasiamiehelle) ex-vaalipäällikkö Tommi Antero Auran videolla, vaikka mies on syyllistynyt ties mihin rikoksiin ja on ympäri Suomea tunnettu huijari. Mutta ei tiennyt Mäntsälän kokoomus siitä mitään, eikä ministeri Orpo liioin! Kun ei osattu googlettaa, että millainen mies on tullut valittua vaalipäälliköksi ja päästettyä kuntavaaliehdokkaaksi. Että sillä lailla!

Ministeri Lintilä puolestaan ei tiedä mitään siitä, että Terrafamen (kesk.) uuden omistajan Trafiguran Jamaikalla harjoittamista korruptiopuuhasteluista on meneillään oikeusprosessi. ”En tiedä tästä tapauksesta. Sellaiset menettelyt eivät tietenkään meidän kulttuuriin kuulu”, Lintilä kommentoi Iltalehdessä. Artikkeli jatkuu seuraavasti: ”Lintilä vakuuttaa, että ennen tarjouksen hyväksymistä Trafiguran taustat käytiin perusteellisesti läpi”.

Niin perusteellisesti käytiin, että tuollainen pikkujuttu jäi huomaamatta! Toisaalta Trafiguran syntilista on niin pirunmoisen pitkä, että äkkiäkös jokin sieltä unohtuu tai jää muun kasan alle. On ollut myrkytysjuttuja, kuolemantapauksia, lahjuksia Saddam Husseinin hallinnolle ja muuta vastaavaa. Vuonna 2010 Trafigura dumppasi myrkkyjä Norsunluurannikolle. Siinä hötäkässä kuoli 17 ihmistä ja arviolta 100 000 sairastui. Sen Trafigura on myöntänyt ja maksanut korvauksia.

Sen sijaan supermyrkyllisen, eurooppalaiset rikkipitoisuuden rajat monisatakertaisesti ylittävän dieselin myynnin Afrikkaan Trafigura on pontevasti kiistänyt. Vuonna 2007 tapahtunutta pikku äksidenttiä ei sen sijaan oikein ole käynyt kiistäminen: Trafiguran jätettä kuljettaneessa säiliöaluksessa tapahtui räjähdys Norjan rannikkovesillä. Ilmaan levisi niin paljon myrkkyä, että ihmisiä sairastui. NRK:n mukaan lastina oli niin huonolaatuista polttoainetta, että sen myynti Euroopassa oli kielletty.

Uusin tietohan on se, että Trafiguralla on tiiviit yhteydet venäläiseen Rosneftiin. Rosnefthän on eräiden… tuota, militaaris-aggressiivisten sattumusten vuoksi pakotelistalla, mutta Trafigura on ystävällisesti auttanut kauppaamaan Rosneftin öljytuotteita eteenpäin.

Tuli aluksi piruuttaan kysyttyä, mitä yhteistä on Petteri Orpolla ja Mika Lintilällä. Mutta kysytäänpä nyt lopuksi, mitä EROA on Mäntsälän kokoomuksella ja Suomen hallituksella? Se, että vaikkei Mäntsälän kokoomus osannutkaan käyttää hakukonetta, se osasi sentään potkaista koijarin pihalle totuuden selvittyä. Suomen hallitus sen sijaan selvitti Trafiguran kammottavat taustat ”perusteellisesti” ja toivotti sen riemumielin ja avosylin tervetulleeksi.

trafigura
Trafigura on edistänyt kaupankäyntiä mm. tappamalla ja sairastuttamalla ihmisiä myrkyillä. Talvivaarassahan (nyk. Terrafame) on myrkytyskuolemista ja muista saastehommista jo vankka kokemus, joten sikäli kyseessä lienee ns. match made in heaven.

 

Normaaliarjen ylipapitar Leena Ylimutka ja työttömille vittuilun lyhyt oppimäärä

Tämän jo otsikossa mainitun L. Ylimutkan hengentuotteen otsikko kiinnitti huomioni:
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201702092200067746_tw.shtml

Jaa että miksikö kiinnitti huomioni? No tietenkin siksi, että se kuulosti siltä että kas, siinäpä yksi uuvatti kirjoittaa toisesta. Ja sellainenhan on usein ihan kohtalaista viihdettä.

Nyt muun höpäjämisen sekaan oli kuitenkin etsiytynyt seuraavanlainen lause: ”Sirpa Selänteelle on käynyt niin kuin pitkäaikaistyöttömälle – paluuta normaaliarjen ymmärtämiseen ei enää ole”. Niin että mitähän ravihevosen vittua, Leena? Tiedän kyllä ettet taida olla ihan tallirakennuksen kirkkain lamppu ja että huumoria yrittelit, mutta ei se nyt oikein onnistunut.

Vai mahtoikohan se sittenkään olla vain huumoria. Tutkailin tässä piruuttani Leenan FB-kaverilistaa, ja sieltähän löytyy mm. tällaisia elämänmuotoja:

Jethro Rostedt, joka on niin ikään ”kunnostautunut” työttömille vittuilun jalon taiteen saralla.

Juuri äskettäin käsittämättömän vuodatuksen leipäjonojen ylenpalttisesta loistavuudesta kirjoittanut Mikael Jungner.

Työttömiin kohdistuvaa vihapuhetta tasaiseen tahtiin länkyttävä toimittaja Mari Pudas, jonka inspiroimana kirjoitin ihkasen ensimmäisen Potuntervaaja-blogimerkinnän: https://potuntervaaja.wordpress.com/2016/04/29/maahanmuuttaja-ylos-sohvalta-ja-toihin/

Huutokauppakeisarinna Heli Palsanmäki, joka kuvittelee kaikkien olevan hänelle kateellisia koska hän on huutokauppakeisarinna Heli Palsanmäki.

Yrittäjämedioiden toimituspäällikkö Jari Lammassaari.

Susanna Koski, kokoomuslainen metsätyöspesialisti jolle olen niin ikään omistanut blogimerkinnän: https://potuntervaaja.wordpress.com/2016/09/30/omistettu-susanna-koskelle/

Jari Sarasvuo, joka… öööhh, tuota, on Jari Sarasvuo.

Sari Sarkomaa (kok.)

Lisäksi normaaliarjen asiantuntija Leena Ylimutkan FB-piirissä vaikuttaa sellaisia normaaliarjen eläjiä kuin Hanna Kärpänen, Jutta Gustafsberg, Aku Hirviniemi, Olli Saarela, Juha Vuorinen, Kelly Kalonji, Kike Elomaa, Jasmin Mäntylä, Susanna ”Playboy-äiti” Tanni, Sara Chafak, Eija-Riitta Korhola, Heikki Lampela ja Jaajo Linnonmaa.

Tuossa on niin pitkä lista kaikista mahdollisista todellisuuksista vieraantunutta hilipatahiipparia ja patologista köyhän vihaajaa, että pistää funtsimaan olikohan tuo pitkäaikaistyöttömiin kohdistunut piikki sittenkään pelkkää hupailua vai oliko sillä huomattavasti pahansuovemmat ja tarkoitushakuisemmat lähtökohdat. Oli miten oli, minä päätin ottaa sen vakavasti. Ja voi hyvin olla että FB-kaverilistan tonkiminen ei kaikkien mielestä ole järin tyylikästä eikä se ole sitä omastakaan mielestäni, mutta on se sentään tyylikkäämpää kuin työttömiin kohdistuva vihapuhe. Olen jo aiemmin sanonut että sellaista jauhava saa täydeltä laidalta takaisin enkä ole joustanut ollenkaan tuon ilmoitukseni sisällöstä. Siinä käytetään sitten kaikki konstit mitkä voidaan.

Ja jos joku tässä mainittu L. Ylimutkan ihan maailman ensteeks paras FB-kaveri vetää herneen nokkaansa, niin se on sitten ihan megalomaanisen iso voi voi! Valitkoot jatkossa semmoisia kavereita jotka jättävät vihapuheet vähemmälle, perkele.

 

nakokulma_leena
Leenan Näkökulmassa katsotaan työtöntä niin kieroon että ei taida silmälääkärikään pystyä auttamaan.