Terroriporno jee jee

Muutama keskivertoa somekauhistujaa älykkäämpi yksilö on näemmä alkanut pohtia, lisääkö terrori-iskuihin liittyvän uutisoinnin määrä ko. toiminnan riskiä, ja toimiiko se jopa terrorismin kiihdyttimenä. Henkilökohtaisesti tervehdin ilolla tällaista tervejärkistä kyseenalaistamista, ja sitä olisi myös joukkotiedotusvälineiden syytä miettiä.

Laskin eilen (23.5.) esim. Yle Uutisten FB-sivulta yhteensä 14 uutista, joissa käsiteltiin Manchesterin iskua. Minusta siinä oli jo muutama liikaa. Yle ei sentään lähtenyt iltapäivälehtilinjalle, jossa suurin piirtein jokaisesta iskussa henkensä menettäneestä tehtiin oma uutinen sitä mukaa kun heidän henkilöllisyystietonsa ilmestyivät julkisuuteen, mutta kuitenkin.

En ole niin viisas että osaisin suoralta kädeltä sanoa, lietsooko ja kiihdyttääkö tällainen mediaralli terrorismia. Mutta sen minä osaan ja uskallan sanoa, että SE EI TAATUSTI HILLITSE SITÄ. Siitä syystä median olisi syytä pistää hiukan miettien toimintatapojaan. Ei tarvitse olla ihan Einstein ymmärtääkseen sen verran! Uutisoinnin määrä on asia sinänsä, mutta vielä sitäkin tärkeämpi asia on sen laatu. Sosiaalipornosta on puhuttu jo pitkään, mutta terroriporno on tuoreempi, vastenmielisempi ja lisäksi äärimmäisen vaarallinen ilmiö.

Vaan tokkopa media mitään miettii. Tai voihan se miettiä, mutta mikään ei tule muuttumaan (ainakaan järkevämpään suuntaan). Kun 8-vuotias lapsiparka saa terrori-iskussa naulasuihkun kehonsa läpi ja kuolee siihen paikkaan, niin siitä ”uutisoimalla” saa niin paljon klikkejä että kuulostaa siltä kuin 100 000 tikkaa nakuttaisi raivokkaasti yhtä aikaa. Ja vielä enemmän niitä tulee, kun julkaistaan uhrin nimi ja kuva ja kaikki muukin häntä koskeva informaatio, mitä vain suinkin saadaan kaivettua esille. Sen rinnalla kaikki muu on täysin joutavaa. Terrorismin vähentäminen tai edes sen yrittäminen ei taatusti ole ainakaan median taloudellisissa intresseissä. Ja ellette ole sattuneet huomaamaan, niin taloudelliset intressit ovat tätä nykyä oikeastaan ainoa asia millä on merkitystä.

Ja voidaanhan sitä sanoa, että ihmisillä on oikeus tietää. Siihen on aina hyvä vedota, etenkin silloin kun sen oikeuden ”puolustaminen” näkyy mukavasti pankkitilillä. Terroriporno on niin ikään oivallinen tapa saada ihmiset pelkäämään. Ja mikäs onkaan se, joka myy vielä terrorismiakin paremmin? Aivan oikein: Se on TERRORISMIN PELKO. Ja se onkin sitten sellainen juttu, että sitä käyttävät hyödyksi muutkin tahot kuin tiedotusvälineet ja niissä mainostavat.

Kukaanhan ei tietenkään valitse peloissaan oloa, eikä siitä voi syyllistää ketään. Eikä uteliaisuudestakaan, tai tiedonhalusta. Mutta se on syytä käsittää, että terroripornouutisten suurkuluttaja ei todellakaan ole osa ongelman ratkaisua vaan ongelmaa, vaikka kuinka kyynelehtisi, laittelisi sydämenkuvia nettiin tai huutaisi oikeamielistä ja voimatonta raivoaan. Lisäksi on ymmärrettävä, että silloin kun on kyse terrorismista, sinua (niin, juuri SINUA siellä) yrittävät manipuloida kaikki. Ensin ne terroristit, ja sen jälkeen kun ne perkeleet ovat tekosensa tehneet, muut puliveivaajat alkavat vedellä naruistasi.

fear

 

 

 

A-teema ja Ylen ”riippumattomuus”

Kirjaan eräitä ajatuksia eilisestä (17.5.) A-teeman keskustelusta, jossa käsiteltiin Ylen riippumattomuutta. Tai sanotaanko niin että siinä PITI käsitellä Ylen riippumattomuutta, mutta siinä käsiteltiin paljon muutakin ja meno äityi välillä hiukan omituiseksikin. Homma ei oikein pysynyt vetäjien hanskassa tai sitten se ei ollut hallussa alkujaankaan, mutta sille oli valitettavasti omasta laiskanlinnasta käsin mahdoton tehdä mitään.

Ajatus 1: Räpsyripsi-Jääskeläinen kiemurteli tapansa mukaan kuin öljytty ankerias, mutta koko paletin surkuhupaisin hahmo oli herra toimitusjohtaja Lauri Kivinen. Siinä kohtaa kun Kivinen koitti kierrellä kysymystä Hesarille valehtelusta, tuli mieleen että tämähän on kuin jostain Lapinlahden Lintujen sketsistä. Melkein jo huvitti mutta sitten muistin että tyyppihän on julkisrahoitteisen yleisradioyhtiön tj ja sen jälkeen ei enää naurattanutkaan naaman kohdalta.

Ajatus 2: Kun kerran johtamisestakin puhuttiin, niin järin tyylikästä ja hyvää johtamista ei ollut se(kään), että Jääskeläinen haukkui alaistensa työn jälkeä ja jahnasi moneen kertaan että faktat eivät olleet kunnossa. Palauttakoon siinä nyt luottamusta sitten, joo-oh.

Ajatus 3: On päivänselvä asia että Sipilän edessä on oltu rähmällään mennen tullen ja muutenkin näyttää siltä että Jääskeläisen niinsanottu johtaminen on aiheuttanut suuria ongelmia monessakin kohtaa ja se jopa osittain myönnetään, mutta asialle ei välitetä ja/tai haluta tehdä mitään, vaan konkreettisista toimista kysyttäessä ruvettiin höpöttämään ihmeellistä poliitikkojen ja konsulttien jargonia ja väistelemään ja kaartelemaan. Lienee todellakin syytä muistuttaa siitä, että Yleä eivät rahoita poliitikot eivätkä vaalirahoittajat vaan veronmaksajat ja niille Ylellä on vastuu, jos se on päässyt unohtumaan. Samoin muistutettakoon siitäkin, että mitä enemmän Ylessä perseillään, sitä hanakammin ihmiset hakevat mieluummin tietonsa ns. valemedioista. Joten sillä, että Yle yrittäisi pelastaa uskottavuudestaan edes jotakin, olisi ihan laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä.

Ajatus 4: Oli oikein hyvä, että tapaus Eero Lehti tuli esiin. Hommahan meni siis sillä tavalla, että meillä on tässä kansanedustajan ”luottamus”tointa harjottava hämäräbisnestelijä, jonka puuhailuja Ylen MOT-ohjelma tutkii samalla kun ko. ukko istuu Ylen hallintoneuvostossa, Yle tilaa sen omistamalta firmalta gallupeja melkein viikottain ja sitten Ylen päätoimittaja käy sen kanssa mökkeilemässä ja kuuntelemassa jatsia! EI SAATANA mitä suhmurointia.

Ajatus 5: Noin yleisesti Ylestä ja sen rahoituksesta puhuttaessa on todettava että Ylen uutistoimitus on mitä on ja etenkin tällä hetkellä se on sitä ihtiään, mutta noin muuten ymmärrän kyllä Ylen ja Yle-veronkin tarpeen. Minun käsittääkseni konsumerismille, kaupallisuudelle ja pintailmiöille on oltava vastapainoa ja Ylen yleissivistävä tehtävä on otettava huomioon. Sillä(kin) on suuri yhteiskunnallinen merkitys.  Mutta jos jotkut ovat sitä mieltä että ihmisen ei tarvitse tietää hittojakaan muusta kuin jääkiekosta, Veitola-Enbuskejen henkselinpaukuttelusta ja silikoniplondien ja kyrpäjooseppien ristiinnussinnasta paratiisisaarilla, niin se on sitten ihan oma keskustelunaiheensa.

Ajatus 6: Edelliseen liittyen sanottakoon, että Ylen uutistoimituksen uskottavuuden palauttamiseksi olisi tehtävissä paljonkin, ja nopealla aikataululla. Ja sattumoisin se toimenpide on samalla sellainen, jota ilman asioita ei ole mahdollista korjata ollenkaan. Jääskeläiselle on annettava kenkää, ja se ei veivaamisesta parane. Myös toimitusjohtaja Lauri Kivinen pitäisi pistää pakkaamaan kimpsunsa. Olin aiemmin sitä mieltä että pelkkä Jääskeläisen erottaminen riittäisi, mutta eilisiltaisen surkuhupaisan performanssin jälkeen luulisi olevan jokaiselle selvää että suorassa lähetyksessä valehtelevan miehenkuvan ei pitäisi antaa olla edes paskahuussin toimitusjohtajana, saati sitten yleisradioyhtiön.

Ajatus 7: Olen Yleisradion riippumattomuudesta samaa mieltä kuin Gandhi länsimaisesta sivistyksestä: Minusta se olisi hyvä idea.

kivinen
Suomen Kuvalehti tiesi kertoa, että Lauri Kiviselle maksettiin viime vuonna palkkaa ja palkkioita 354 244 euroa . Tulospalkkiokin kolminkertaistettiin edellisvuoteen verrattuna, vaikka Ylessä käytiin monet YT-neuvottelut. Oliko money well spent, häh?

 

Vanhukset vihapuheen välineinä

Vaikka vanhojen ihmisten kunnioitus ja arvostus maassamme rypee häpeällisissä pohjamudissa, mummoille ja papoille löytyy sentään käyttöä silloin kun pitää puhua paskaa työttömistä ja laiskoista nuorista. Esiin kaivetaan satavuotiaat sotaveteraanit ja yhdeksänkymppiset muorit, joilta muun haastattelun yhteydessä kysellään sitten näistäkin asioista ja mitä sopivammat vastaukset saadaan, sen varmemmin ne löytävät tiensä itse juttuun ja niistä tehtäviin tiivistelmiin.

Jo on saatanallisen vastenmielistä ja iljettävää touhua, en paremmin sano! Suoranaista hyväksikäyttöä. Hyi helvetti! Pohjat veti jälleen kerran Iltalehti, joka äitienpäivän kunniaksi julkaisi jutun 90-vuotiaasta lotasta, jolta jälleen kerran saatiin kuulla sama laulu siitä kuinka laiskoja ja työtä pelkääviä nykynuoret ovat.

Googletin piruuttani artikkelin kirjoittaneen elämänmuodon nimen, ja ko. toimenpiteen herättämän kysymyksen voitte lukea tuosta alta. Mikäli vastaus kysymykseen on myönteinen, kannattaa tykönään miettiä minkälaisten motiivien tähden niinkin olennainen seikka jätettiin mainitsematta.

iltapaska

Lisäys: Tämän ”sosiaalisaalis” -oksennuksen puolestaan kirjoitti kokoomuspoliitikko Asko Tanhuanpää. Kiitoksia tiedosta, N.V.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704262200112337_uu.shtml

Iltalehdessä fiksua puhetta työttömyydestä

Silloin haukutaan kun on syytä, ja silloin kehutaan kun on syytä. Nyt oli Iltalehdessä tarjolla jälkimmäistä, kun sieltä sai (kerrankin) lukea älykästä, oivaltavaa ja empaattista puhetta työttömyydestä ja työttömille kaavailluista kyykytystoimenpiteistä:
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201705052200122148_pi.shtml

Kiitoksia tästä, Tiina Saari. Sopii toivoa että kollegasi Mika Koskinen, Mari Pudas ja muut patologisen kusipäisyyden kyllästämät ”toimittajat” lukevat juttusi ja ehkäpä jopa oppivat siitä jotakin. No, tuo taitaa olla turha toivo sillä mikakoskiset ja maripudakset eivät ole kykeneviä oppimaan mitään, eikä kyse heidän kohdallaan lopulta edes ole kyse tietämättömyydestä vaan synnynnäisestä öykkärimäisyydestä ja sadistisuudesta sekä psykoosin tasolle yltävästä joskin tyystin perusteettomasta ylemmyydentunteesta.

 

tiinasaari_etu200616STL_uu_pi
Hyvä, Tiina.