Kuntouttava työtoiminta, väkivalta ja päihdeongelma

Yleensä en kirjoita suoranaisesti itsestäni ja omista asioistani, mutta tällä kertaa on tehtävä poikkeus. Yritän myös kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi.

Olen ollut täällä asuinpaikkakunnallani (se, mikä paikkakunta on kyseessä, ei kuulu kenellekään) kuntouttavassa työtoiminnassa n. seitsemän kuukauden ajan, ryhmässä joka kokoontuu kerran viikossa. Tällaisia ryhmiä on tietääkseni yhteensä neljä. Kaksi viikkoa sitten tuli yllätys: Kun menin aamulla paikalle, ohjaaja oli tuulikaapissa vastassa alkometrin kanssa. Jos en olisi puhaltanut ns. nollia tai olisin kieltäytynyt puhaltamasta kokonaan, en olisi myöskään päässyt sisään.

Sitten asiasta keskusteltiin ryhmässä ja muuallakin. Osoittautui, mikäli en ole aivan väärässä, että kyseisenlainen puhalluttaminen on laitonta toimintaa eikä sosiaalitoimella ole mitään oikeutta alkaa puhalluttaa ketään. Ainoastaan poliisilla ja terveydenhuoltohenkilöstöllä on oikeus siihen. Joillakin työpaikoilla kyllä puhallutetaan, mutta ne ovat poikkeustapauksia. Ja tässä kohtaa on syytä muistuttaa siitä, että kuntouttava työtoiminta ei ole työtä. Siinä ei tehdä työsopimusta, eikä kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalla ole työnantajaa. Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelu sekä työllistymistä edistävä palvelu, eikä mitään muuta. 

Kerroin ohjaajalle, että mikäli minua yritetään seuraavalla kerralla puhalluttaa, kieltäydyn ja jos minua ei päästetä ryhmään, teen asiasta tutkintapyynnön poliisille. On nimittäin niin, että jos kieltäytyy puhaltamasta, sosiaalitoimi raportoi asian eteenpäin luvattomana poissaolona (tai tarkemmin sanottuna ”poissaolona, johon ei ole hyväksyttävää syytä”) ja tällöin menettää paitsi ne kuuluisat 9 euroa, myös koko työmarkkinatuen ko. päivältä. Eli mikäli ei hyväksy itseensä kohdistuvaa laitonta pakkokeinoa, siitä langetetaan hetimiten myös taloudellinen rangaistus. Ei ehkä välttämättä tarvitsisi erikseen mainita, että se työmarkkinatuki plus 9 euroa on köyhälle iso raha.

Sitten sain kuulla ns. epävirallisia kanavia pitkin, että eräässä toisessa ”kerran viikossa” -periaatteella toimivassa kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä tällä samalla paikkakunnalla on aivan katastrofaalinen tilanne humalaisten asiakkaiden vuoksi. Nämä saapuvat paikalle päissään, käyvät välillä ulkona juomassa viinaa, uhkailevat tappamisella, hakkaamisella, hirttämisellä jne., ja käyttäytyvät erittäin asiattomasti sekä törkeästi etenkin naispuolisia ryhmäläisiä kohtaan. Fyysisen väkivallan uhka on kuulemani mukaan jatkuvasti läsnä, ja joitakin tilanteita on selvitetty poliisinkin kanssa.

Puhalluttaminen haiskahtaa ikävästi kyykyttämiseltä, mutta se on myös keino (toivottavasti ei kuitenkaan AINOA keino) yrittää puuttua tähän ongelmaan. Ja vaikka henkilökohtaisesti vastustan sitä, että nekin kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat, jotka käyttäytyvät hyvin ja ovat rauhallisia joutuvat puhaltamaan, niin edellämainitun kaltaista käytöstä vastustan vielä enemmän. Niinpä päätin olla tekemättä tutkintapyyntöä, jotta tilanne ei entisestään huononisi. En tietenkään halua, että ohjaajia tai ryhmäläisiä uhkaillaan sen paremmin humalassa kuin selvinpäinkään.

Herää kysymys: Kuinka kuntouttavaan työtoimintaan osallistujat voidaan pakottaa ryhmään jossa on jatkuva väkivallan uhka? (Ja nyt on turha kitistä, että vapaaehtoistahan se on. Jos menettää työmarkkinatuen yhdeltäkin päivältä tai joutuu liikojen poissaolojen vuoksi siihen tilanteeseen että koko työtoiminta lopetetaan ja sen jälkeen olet kusessa työkkärin kanssa ja joudut pahimmillaan karenssiin, niin kyllä siinä kohtaa on aivan oikeutettua puhua pakosta). Ja entäpä sitten, jos joku känninen örvelö pahoinpitelee jonkun ryhmäläisen? Kuka ottaa vastuun ja korvaa? Tai jos ohjaaja pahoinpidellään? Ja tietenkin on kysyttävä sitäkin, miten tuollaisessa ryhmässä oleminen muka kuntouttaa ketään? Päinvastoin: Vaikka ei saisikaan turpaansa, jo sen uhka ja jatkuva stressi voivat johtaa terveydellisiin ongelmiin ja pahentaa jo olemassaolevia vaivoja. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään sellaista missään olosuhteissa, eikä varsinkaan sosiaalihuoltolain mukaisessa sosiaalipalvelussa ja työttömyysturvalain mukaisessa työllistymistä edistävässä palvelussa!

Eräs huomionarvoinen seikka on sekin, että kaikki humalaiset eivät ole väkivaltaisia eivätkä kaikki väkivaltaiset humalaisia. Jotkut tulevat kännissä ryhmään riehumaan, mutta lisäksi löytyy varmasti niitäkin alkoholiongelmaisia jotka yrittävät skarpata edes yhtenä päivänä viikossa, jotta pääsisivät ryhmään. Onko oikeudenmukaista käännyttää heidät pois ja viedä heiltä työmarkkinatuki, jos alkometri sattuu vielä näyttämään lukemia eilisen jäljiltä?

Sitä voidaan miettiä, miksi tällainen tilanne on päästetty syntymään ja miksi se jatkuu, ja mitä sille voisi tehdä. Eräs perustavanlaatuinen syy on tietysti se, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvissa on niin monenlaista porukkaa. Kuntouttava työtoiminta on usein rumasti sanottuna ihmisvarasto, jonne sullotaan ne kaikkein hankalimmin työllistyvät tai työllistettävät tapaukset jotta kunta ei joutuisi maksamaan ”sakkomaksua”. On niitä, joiden ainoa ongelma on pitkäaikaistyöttömyys ja jotka olisivat sekä kyvykkäitä että halukkaita menemään töihin, jos duunia vain löytyisi. Sitten ovat ne, joilla on elämänhallinnan ongelmia, mielenterveysongelmia, alkoholismia, huumeongelmia, peliongelmia yms., ja monilla on useampia näistä yhtä aikaa. Ja sitten olemme me, jotka olemme työkyvyttömiä, mutta emme pääse työkyvyttömyyseläkkeelle ja joudumme siksi roikkumaan työmarkkinatuella. Plus ties montako muunlaista elämäntilannetta ja ihmiskohtaloa siihen päälle – sillä me kuntouttavassa työtoiminnassakin olevat olemme ihmisiä, emmekä pelkkiä numeroita tai muuten vaan harmaata massaa, jota sopii tyrkkiä miten vain ja josta ei ole niin väliä… Tai ainakin meidän PITÄISI olla, jopa sosiaalihuoltolain mukaan. Mutta kun niin monenlaisissa tilanteissa olevia ja eri tavoin ongelmaisia ihmisiä survotaan samaan ryhmään niin eipä voi ihmetellä, että hommat menevät pieleen. Tilastoja on tietysti saatu kaunisteltua ja sakkomaksulta on vältytty, mutta ihan käytännön tasolla toiminnasta voi olla sekä kauneus että järki kaukana.

On aivan satavarmaa, että vastaavia tilanteita, väkivallan uhkaa ja jopa suoranaista väkivaltaa (vähintään verbaalista ja henkistä) on muuallakin. Ja paljon. Ihan perstuntumaltakin uskallan väittää, että lähes joka paikassa jossa kuntouttavaa työtoimintaa ylipäätään järjestetään. Tämä blogeeraus on yksi yritys tuoda asiaa ihmisten tietoon, puuttua tilanteeseen ja olla osa ongelman ratkaisua eikä ongelmaa.

Palataanpa lopuksi tänne omaan asuinkuntaani. Minullakin sattuu olemaan sosiaalialan koulutus, mutta ilman sitäkin käsittää että ryhmä, jossa on noin suuria probleemeja ja väkivallan uhka koko ajan päällä, pitää viipymättä hajottaa. Ihmisten ei jukolauta pidä joutua olemaan sellaisessa ryhmässä, jossa saa koko ajan pelätä. Niiden, joilla on asiasta vastuu, on toimittava ennen kuin jollekulle käy huonosti.

nyrkki

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s