Eikä mikään muuttunut: Kaikuja kahden vuoden takaa

LKLAP20130614131500JJYQ
Sanna Lauslahti ihan fiiliksissä.

Fakebook tarjoili tänään kahden vuoden takaista muistoa siitä, kuinka (jälleen kerran) julkaisin linkin todellisuudesta ilmeisen pysyvästi syrjäytyneen uuvatin blogiin, jonne olin laittanut kommentteja. Tuolla kertaa kyseessä oli ”kansan”edustaja Sanna Lauslahti (kok.)

Luin koko hoidon läpi ja totesin että mikään ei ole muuttunut. No, eri naamat horisevat julkisuudessa mutta puheiden sisältö on sitä täsmälleen samaa luiskaotsaista typeryyden läpitunkemaa vihaa kuin ennenkin. Katso itse täältä, jos et usko.

Muuttunut ei ole sekään, että kokoomuksen puheenjohtajaruletti (ja se onkin sen sortin venäläistä rulettia että kuti on joka kammiossa) on jälleen käynnistymässä tosissaan. Herra Puheenjohtajavaltiovarainministeri Alexander Stubb jo pitikin puheen jossain vesitornissa ja sanoi olevansa kovin huolestunut yhteiskunnallisen ilmapiirin kovenemisesta. Minä kommentoin siihen näin: ”Joo, ja kukahan sitä ilmapiiriä on ollu koventamassa? Seuraavaks varmaan joku ISISin tai Al-Qaidan johtohahmo ilmottaa olevansa huolissaan terrorismista”.

Kokoomusäitien pakkohoito

kokkelimutsit
Pakkohoidon tarpeessa. Tylsänä tuijottava katse ja teennäinen poseeraus ovat selviä kokoomusäitiyden merkkejä.

Kokoomuslaiset ovat tässä vuosien saatossa jaksaneet säännöllisesti höpöttää päihdeäideistä ja tällä kertaa vuorossa oli syvästi rakastettu Juhana Vartiainen. Eikä siinä mitään, minulla ei tietenkään ole pahaa sanaa sanottavaksi siitä että ns. päihdeäitejä autettaisiin ja hoidettaisiin mahdollisimman tehokkaasti, mutta tuppaa huvittamaan kun kokoomuslaiset nostavat saman jutun esiin aina uudestaan ja sitten sille ei kuitenkaan tehdä yhtään mitään konkreettista eikä asiaa ajeta mitenkään. (Tässä kohtaa korostaisin että se on nimenomaan huvittavaa eikä yllättävää – jos päihdeäitien hoito olisi hallituksen kärkihankkeita, sen rahoituksesta varmaankin leikattaisiin ainakin 50 prosenttiyksikköä tai se lakkautettaisiin kokonaan).

Mahtavatko kokoomuslaiset katsoa kalenterista että jaa, nyt on taas päihdeäitiaika, kenen vuoro puhua? Keskustelu voisi edetä jokseenkin näin: ”Hei, päihdeäideistä pitäis taas sanoa julkisuudessa jotain”. ”Voi vittu”. ”Joko nyt TAAS”? ”Ei kyllä millään jaksaisi”. ”Kamoon hei, vähän innostusta nyt. Mainostoimistostakin sanoivat että se on hyvää PR:ää. Onko vapaaehtoisia”? ”Ei”. ”En minä kyllä ala”. ”Mitenkäs kokoomusnaiset, eikö se ole niiden juttuja”? ”Ei! Ei me enää aleta! Nyt on jonkun muun vuoro”! ”No entäs Juhana, viitsisitkö sinä? Pieni profiilin nosto tekisi sinulle hyvää. Vaikuttaisit vähän sympaattisemmaltakin sitten kun sinusta ei yleensä oikein tykätä”. ”No en minä haluaisi, nukuttaakin. Onko kukaan nähnyt torkkupeittoani”? ”Älä nyt Juhana ole tuollainen! Menet julkisuuteen siitä ja lakkaat kiukuttelemasta! Hopi hopi! Eihän sinun tarvitse tosissasi olla ja viikon päästä koko juttu on jo unohtunut”!

Pari kolme vuotta sitten kokoomusnaiset olivat pontevasti ajavinaan päihdeäitien pakkohoitoa. Sillon minä tiedustelin heiltä, koskisiko ko. pakkohoito myös rikkaita päihdeäitejä vai olisiko se varattu vain kurjalistolle. En saanut vastausta.

Myös kokoomusäitien pakkohoito olisi minusta erittäin suotavaa, sillä niin moninaiset ovat ne ongelmat ja lieveilmiöt joita kokoomuslaisuus aiheuttaa yhteiskunnassamme. Ja tulee muuten kalliiksi! Puhumattakaan niiden lapsiparkojen sieluaraastavan hirvittävästä kohtalosta jotka joutuvat altistumaan kokoomuslaisuudelle jo kohdussa.

Kommenttiosioiden ruskeat setämiehet

Ahkerasti (kenties toisinaan jopa sadomasokistisen ahkerasti) mediaa seuraavana puoliammattilaisnihilistinä olen tietenkin tutkinut vakavasti likinäköisen haukan katseellani myös netin uutissivustojen kommentaariosioita. Niiden mittaamattomilla lakeuksilla ja ulapoilla tiivistyy suomalaisen sielunmaiseman irvokas kirjo kokonaisuudessaan, ettäs tiedätte! Niitä kun lueskelee, päänsisäinen fiilis vaihtelee bipolaarisen vuoristoratakyydin lailla humisten mittaamattomasta masentuneisuudesta suorastaan punasilmäiseen ihmisvihaan. Mutta toisinaan, onneksi, on havaittavissa myös kirkkaan ja puhdassydämisen tähden lailla hehkuvaa järjen valoa sekä lempeää empaattista viisautta.

Etenkin tässä veroparatiisiuutisoinnin melskeessä ja Panaman paperien sisällön valuessa mediatuutista ihmistajuntaan, aivan uudenlainen alaryhmä on tarmokkaasti nostanut preesensiään uutisten kommenttiosioissa. Kyseessä ovat otsikossa mainitut hyvin ruskettuneet keski-ikäiset ja pönäkkävartaloiset mieshenkilöt, joilla tuntuu olevan suuri viehtymys veneilyyn ja hiekkaisiin sekä palmupitoisiin rantamaisemiin tai ainakin niistä sekä purje- ja/tai moottoriveneistä otettuihin kehnolaatuisiin valokuviin.

Kommenteissaan nämä ruskeat (ja toisinaan jopa paatuneiden kommunistien lailla punoittavat) uroot antavat usein ymmärtää, että veronkierto on erittäinkin OK sillä myös AY-liike kiertää veroja. Minähän en todellakaan ole AY-liikkeen enkä minkään muunkaan liikkeen ylin fanittaja, mutta sitä minä en käsitä miten näiden palmurantojen suurlähettiläiden (ja monen muunkin) mielestä laskemalla yhteen kaksi väärää saadaan tulokseksi yksi oikea.

Onkohan tämä nyt sitä kvanttifysiikkaa vai mitä helvettiä se lienee? Yhtälö kuuluu siis jotakuinkin näin: Yritys tai henkilö X kiertää veroja + ammattiyhdistys Y kiertää veroja = kaikki on OK. Jos perinteiset X ja Y korvataankin O:lla ja K:lla, voidaan koko hela hoito pelkistää tyylikkäästi: O + K =OK.

Minun tekisi usein mieleni kysyä näiltä rantojen miehiltä, että oletteko te nyt niitä veropakolaisia siellä kaukana Portugalissa. AY-kortin lisäksi he nimittäin tykkäävät mielellään heiluttaa sitä jo likimain puhki hiutunutta kateuskorttia. Mutta sellaisiahan ne meripojat (vaikka vähän iäkkäämmätkin) ovat, että heiluttelevat ties millaisia merkinantolippuja… Minulle ei tähän päivään mennessä ole selvinnyt mitä tekemistä kateudella on verolainsäädännön kanssa. Eikä sekään, mistä kuudenkymmenen ikävuoden ja kuoleman välillä hortoileville venepakolaisille pitäisi olla kateellinen.

Suosittu argumentti on sekin, jonka mukaan Suomen verotus on niin korkea että se suorastaan PAKOTTAA verosuunnitteluun, veronkiertoon ja siihen että perustetaan Panamalle yritys jonka johdossa toimii myös kymmentätuhatta muuta ”firmaa” luotsaava kymmenen vuotta sitten kuollut asianajopuljun ex-toimistorotta. Jos joskus käy niin että joku näistä vipeltäjistä saadaan leivättömän pöydän ääreen, niin mahtaakohan hän hoksata syyttää verottajaa yllytyksestä rikokseen?

Panaman paperihommista vielä sen verran, että rakasta YLEämme morkataan turhaan tehottomuudesta. Sehän käsitteli maailman suurimman tietovuodon suurinpiirtein tunnissa!

Veteraani on joka kevään muotiasuste

Tuossa kansallisena veteraanipäivänä tuli kieroon mieleeni sellainen ajatus, että sotaveteraani se on joka kevään muotiasuste. Sen verran moni poliitikko ja muu turha julkkis oli veteraanin kainaloonsa napannut ja sitten kuvattiin. Mitähän tapahtuu siinä kohtaa kun veteraaneja on enää muutama jäljellä? Tapellaanko niistä verissäpäin vai säädetäänkö laki, jonka nojalla ne ovat yksinomaan hallituspuolueiden merkittävimpien edustajien sekä propaganda-arvoltaan suurimpien julkisuuden henkilöiden käytössä? Kukahan mahtaa päästä viimeiseen kuvaan Suomen viimeisen veteraanin kanssa? Pressa, pääministeri, Keekki vai joku soveliaan hassunniminen wannabe-poliitikko/viihdetaiteilija/muusikko/vapaaottelija/fitnessguru? Mutta nainen se ei ole, sen tiedän.

Ja Veteraanin iltahuutohan se herkisti jälleen jossakin pukupönöttäjien juhlassa. Somessakin liikututtiin niin että Fakebookkia selatessa meinasi tulla vesivahinko kämppään siitä kyynelten tulvasta. Mutta niinhän se menee, että vanhain”kodissa”, ”palvelu”talossa tahi muussa tarpeettomien ylijäämäihmisten varastossa veteraani saa huutaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa niin kovaa kuin ääntä lähtee, eikä kukaan korvaansa lotkauta.

Maahanmuuttaja, ylös sohvalta ja töihin!

Jotkut maahanmuuttajat lusmuilevat vuositolkulla kotona yhteiskunnan, ja ehkä puolison, taloudellisella tuella, eivätkä edes halua mennä töihin. Koska ei mukamas kannata. Koska yhteiskunta mahdollistaa lusmuilun niin silloin lusmuillaan. Muille ihmisille tuet ovat vain hetkellistä tarkoitusta varten, väliaikaisia. Ei niitä tukia ole vuosikausiksi tarkoitettu.

Monet kotona makoilevat maahanmuuttajat selittävät, että juu, on tämä kannustinloukku, mieluummin olla möllöttää kotona, työnteko ei kannata. Tämän ei pitäisi olla mikään uutinen kenellekään, mutta työnteko kannattaa ihan aina. Ei se laskukone kerro kaikkea työn kannattavuudesta, vaikka kuinka ynnäilisi ja kokisi jäävänsä ”tappiolle” 23,46 euroa menemällä töihin. Laskukone ei näytä, miten paljon töissä kehittyy, saa kokemusta, oppii uutta. Sitä, miten itsensä voi töissä haastaa, onnistumisen tunteita, eli kaikkea, mitä työstä saa palkan lisäksi.

Olen kuvitellut halun oppia uutta olevan luontaista ihan jo sen tyydytyksen vuoksi, minkä saa, kun uusi asia vihdoin menee perille. Ehkä joiltain maahanmuuttajilta sitten puuttuu halu kehittää itseään.

Olisi jännä tietää, ajattelevatko maahanmuuttajat lainkaan tulevaisuutta. Sitä, miten kotiin jääminen vaikuttaa eläkkeisiin ja työnsaantiin sitten joskus kun onkin ihan ”pakko” mennä töihin. Miltä se näyttää CV:ssä kun vuosien kohdalla onkin aukko? Ottaisinko töihin maahanmuuttajaa, joka kertoo, ettei aiemmin ole kannattanut tehdä töitä, koska kotona tienaa enemmän? En todellakaan ottaisi. Eikä varmasti ota moni muukaan. Tuollaiselta ihmiseltähän puuttuu kunnianhimo, hän menee sieltä, mistä aita on matalin ja motivaatio on kyseenalainen. Asenne näkyy ja paistaa kauas. 

*

No niin, ja mitä tuumaa arvon raati? Vituttiko lukea? Jos vitutti ja vaikkei olisikaan vituttanut, voin kertoa että käytin otsikon sekä kursivoidun tekstin pohjana Iltalehden toimittaja Mari Pudaksen blogitekstiä työttömistä ”kannustinloukkuilijoista”. Muutin vain työttömät sekä kannustinloukkuilijat maahanmuuttajiksi, ja lisäsin maahanmuuttaja-sanan pariin strategisesti merkittävään kohtaan (korjasin myös pari sanajärjestysvirhettä). Jaa että miksikö tein näin? Nii-in, miettikääpä sitä tykönänne.

Alkuperäisen vihapuheen… ei kun siis blogin voi lukea täältä. On se vain helkkarin hyvä että vielä on työttömiä joista voi suoltaa mitä tahansa paskaa kun niin monet muut ryhmät on jo suljettu poliittisen korrektiuden syleilyyn! Jos joku neliörillinen toimittaja todellakin kirjoittaisi samaan sävyyn maahanmuuttajista tai vaikka jostakin ns. seksuaalivähemmistöstä, hän saisi takuulla työnantajaltaan kengänkuvan perseeseensä ja lisäksi muutaman itselleen omistetun viharyhmän someen. Ja joutaisikin saada.

Milloinkahan tulee se hetki jolloin työttömät lakkaavat olemasta se kollektiivinen paskasanko, jonne itseään heitä paremmiksi kuvittelevat ihmishahmoiset saastat saavat kaataa kaiken typeryytensä, pikkusieluisuutensa ja nilkkiytensä kuonan? Sitä hetkeä ei taida olla näköpiirissä ihan heti, mutta jos se kuitenkin koittaa niin sittenkin sentään jää vielä muutama porukka jäljelle. Esimerkiksi ylipainoiset, tupakoitsijat ja autistit, joihin vihapuheen kaameudesta jäkättävien tekopyhien tolvanoiden suojelus ei myöskään tunnu ollenkaan ulottuvan.