Olin kerrankin väärässä!

Yleensä olen väärässä vain silloin harvoin kun luulen erehtyneeni, mutta nytpä olin. Se on miehekkäästi ja komeasti myönnettävä, vaikka otinkin edellisessä blogeerauksessa huomioon myös sen mahdollisuuden että halla-aholaiset saavat kengänkuvan persieensä ja kristillisiä ja svenskatalandebättrefolkia aletaan vokotella hallitukseen. En olisi kuitenkaan ns. loppupelissä millään uskonut, että niin käy. Ja ihmettelen kovasti RKP:n aivoituksia, mikäli se todella päättää lähteä pelastamaan hallitusta, joka lienee surkuhupaisin kautta Suomen historian. Etenkin kun kokoomus voittaisi uudet vaalit mennen tullen.

Mutta eipä minulla todellakaan ole mitään sitä vastaan, että se tekisi niin! Sipilän hallituksen jeesusteipillä kasaan kursittavasta jatkojalosteesta on (tai olisi) joka tapauksessa tulossa niin heikko, että mahdollisuudet sen kaatumiselle ovat paljon suuremmat kuin siinä tapauksessa, että persustelijoiden olisi annettu roikkua mukana. Silloinkin, vaikka muutamat pettyneet loikkaisivatkin persuista muualle ja olisivat täten lisäämässä hallituspuolueiden kansanedustajien määrää.

Sellaistahan ei tietenkään pidä mennä uskomaan, että Halla-ahon ja kumppaneiden heivaaminen huutihelvettiin olisi muka johtunut jostakin rasismista, fasismista, väkivallan ihannoinnista, ihmisoikeuksien kyseenalaistamisesta tai muusta vastaavasta hippien höpinästä. Jos Sipilä ja Orpo ovat hallitustyössään saaneet jotakin selvästi osoitetuksi niin se on se, että mistään ihmisoikeuksista sun muusta joutavasta ei piitata niin hittojakaan. Ainoa millä on väliä on valta ja raha. Ehkä katsottiin, että perussuomalaiset olisivat jatkossa niin suuri rasite, että on parempi ottaa riski. Pelkkä Halla-aho kenties olisi vielä mennyt, mutta kun siipimiehiksi ja -naisiksi äänestettiin sellaisia vekkuleita kuin Huhtasaari, Hakkarainen ja Eerola, taisi Sipilältä ja Orpolta mennä paakelssi väärään kurkkuun.

Saapahan nähdä, mitä jatkossa seuraa. Yksi asia joka mitä todennäköisimmin seuraa, on perussuomalaisten kannatuksen nousu – vaikka puolue onkin sisäisessä kriisissä. Sipilä ja kokoomus ovat lievästi sanoen vihattuja jo ennestään, ja lisää kannatusta tuo varmasti se että nuo epäpatrioottiset maan- ja rotupetturit tyrkkäsivät uuden puheenjohtajaraukan kylmästi pois hiekkalaatikkoleikeistä. Moni persut jo hylännyt voi hyvinkin löytää tiensä takaisin, ja uuttakin kannattajakuntaa on ilman muuta tuloillaan.

Mutta nouseeko kannatus enää niin korkealle kuin viime eduskuntavaaleissa? Tuskin. Suurin syy siihen löytyy perussuomalaisista itsestään. Puolue on jo jakautunut, ja pari kuukautta Huhtasaaren, Hakkaraisen ja Eerolan mölinää kääntää takuulla kannatuskäyrän taas laskuun.

Tai hitostako minä tiedän, toisaalta? Ties vaikka 30 vuoden kuluttua elettäisiin suomifilmimäisessä nuiva-utopiassa jossa aurinko paistaa, lehmänpaska haisee, missään ei ole yhtäkään vääränväristä tai homoa tai kommaria, suvivirsi raikaa joka ikinen päivä vuodenaikaan katsomatta, jokaisella on standardin mukaiset vaatteet ja hiukset, miehet ajavat Mersulla ja vaimot ja lapset istuvat kiltisti kyydissä ja pitävät jumalauta turpansa kiinni, ja joka torpan seinällä on kunniapaikalla Mestari Halla-ahon virallinen muotokuva.

 

heinä
Nuivuuden Shangri-Lassa heinien aiheuttama genitaalialueiden ärsytys on suoranainen kansantauti.

 

Mainokset

Mitä Halla-ahon valinnasta seuraa?

Yle (kesk.) ehti jo julistaa, että Jussi Halla-ahon valinta Perussuomalaisten puheenjohtajaksi mullistaa politiikan ja vaarantaa hallitusyhteistyön. Mutta pitääkö se paikkansa?

Tuskinpa vain. Minkä se muka mullistaisi ja vaarantaisi, ja mistä syystä? Persut ovat kelvanneet kepulimafian ja kokkelien nöyräksi apupuolueeksi tähänkin saakka ja tulevat kelpaamaan jatkossakin. Ainoa mikä vaarantuu on persujen kannatus, siis se vähä mikä siitä on Soinin törttöilyjen jälkeen jäljellä. On päivänselvä asia, että Halla-ahon tapaisen yhden asian hourupään johdolla persut ei milloinkaan tule nousemaan kannatuksessa sille tasolle, että sillä olisi hallitukseen päästessään (siis JOS se vielä joskus sinne pääsee, mitä sopii epäillä) mitään todellista sananvaltaa.

Ainoa mullistus tapahtuu persujen omissa, harvenevissa joukoissa. Ne, jotka ovat jostain syystä vielä kuvitelleet että puolue muka jollain tavalla olisi ns. pienen ihmisen asialla, tulevat varmasti lopultakin järkiinsä ja toimivat sen mukaan. Ja luulenpa että Halla-ahon kannattajatkin tulevat pettymään, kun suuren Mestarin ja Opettajan valinnasta huolimatta niitä rajoja ei laitetakaan kiinni ja vääränvärisiä ihmisiä joutuu näkemään raitilla jatkossakin. Sen, miten se pettymys purkautuu, näkee sitten myöhemmin. Luultavasti se tapahtuu jollakin öyhöttäville kretiineille tyypillisellä tavalla.

Herää kysymys: Onko joku oikeasti NIIN typerä, että kuvittelee Sipilän tai Orpon kaatavan hallituksen yhden kuivankälpeän fasistin takia? Juuri kun kepumafia on saamaisillaan rakkaan maakuntauudistuksensa eli lisää valtaa, ja kokkelit sote-uudistuksen ”valinnanvapauksineen” eli lisää pisneksiä ja fyrkkaa.

Puhettahan kyllä riittää, kuten poliitikoilta aina. Sipilän mukaan Halla-aho on ”kaukana keskustalaisesta arvomaailmasta”. Jollakin kierolla tavalla sen voisi lukea Halla-aholle jopa ansioksi, etenkin kun tietää että keskustalainen arvomaailma on tätä nykyä sipiläläistä arvomaailmaa, jonka syvimmästä olemuksesta saimme juuri lukea Seurasta erinomaisen valaisevan artikkelin. Käytännössä Halla-ahon ajatukset ovat kuitenkin usein hyvin lähellä sitä politiikkaa mitä keskusta ajaa. Halla-ahohan pitää työttömyys- ja sosiaaliturvaa luksuksena, ja vaikkei keskusta olekaan käyttänyt samanlaista retoriikkaa, se on toimillaan osoittanut että työttömyys- ja sosiaaliturvan joutaa sen puolesta romuttaa.

Kokoomus on tietenkin siitä asiasta täsmälleen yhtä mieltä. Petteri Orpon mukaan hallitusyhteistyön jatkoa on kokoomuksessa mietittävä, mutta minä kyllä tiedän miten se miettiminen sujuu. Se käy näin:

Orpo: Mites on, jatketaanko hallitusyhteistyötä?

Kokoomus: Joo.

Orpo: Sitähän minäkin!

Saa nähdä olenko ennustuksineni oikeassa vai väärässä. Toivon tietysti että olisin väärässä ja että koko hallitus romahtaisi sisäänpäin kuin liian heppoinen sukelluskello Mariaanien haudassa, mutta enpähän usko sitä. Vallanhimo ja ahneus kun tuppaavat yleensä voittamaan. Ja politiikassa nyt etenkin, jossa muita arvoja ei oikeastaan enää edes ole.

On tietenkin olemassa se häviävän pieni mahdollisuus, että persut kenkäistäisiin ulos hallituksesta, mutta mitä sitten otettaisiin tilalle? Kristilliset ja RKP? Ensin mainitut varmasti lähtisivät riemukkaasti vaikka itsensä Vihtahousun johtamaan hallitukseen kunhan se vain olisi alkoholipoliittisista asioista edes jokseenkin samoilla linjoilla, mutta jälkimmäisten kanssa voisi olla vaikeaa. RKP:llä on takuulla melko lailla hampaankolossa. Luulen, että RKP katsoisi hyvin mielellään uudet vaalit (joissa persujen kannatus jäisi reilusti alle 10 prosentin ja keskusta menettäisi suurimman puolueen paikkansa) ja lähtisi sitten mukaan kokoomusvetoiseen hallitukseen.

Loppukaneetin omistan Timo Soinille, huijarille ja takinkääntäjälle numero 1., umpipsykopaatti Margaret Thatcherin ihailijalle, katolisen pyhän pedofiilin kirkon jäsenelle sekä natsien ja rasistien paapojalle joka vielä viimeisessä puheessaan muisti kutsua Suomea ”ylihyvinvointiyhteiskunnaksi”: Hyvää loppuelämää, Timo. Olkoon se lyhyt ja tuskientäyteinen. Se on julmasti sanottu, mutta tulee sydämestä. Ja enemmän kuin minun julmuudestani, se kertoo ihan siitä mitä sinä itse olet tehnyt ja jättänyt tekemättä.

 

halla-aho
Perussuomalaiset saivat sitä mitä tilasivat. Nähtäväksi jää, vastaako tuote odotuksia ja mitä sille tehdään silloin, jos tuleekin pettymys.

 

 

Uusi menestysformaatti: Kunnalliset kammot

Ensi kuussa TV-kanava Nolosella alkava uutuussarja ”Kunnalliset kammot” pureutuu rottamaisen terävin hampain erääseen aikakautemme polttavista ongelmista. Ohjelmassa hirvittävää julkisiin palveluihin ja/tai niitä käyttäviin henkilöihin kohdistuvaa kammoa potevia Parempia Ihmisiä yritetään auttaa voittamaan pelkonsa. Kaikki sarjaan osallistuvat ovat läpikäyneet yksityisen, aatelissukuun kuuluvan ja 500 euroa tunnilta veloittavan psykiatrin alkuvalmennuksen.

Avausjaksossa mukana on 57-vuotias rouva Chandelier Madagaskar von Pöppen-Himmler, joka kertoo kärsineensä julkisia palveluja käyttäviä ihmisiä koskevista pelkotiloista lähes koko elämänsä ajan. ”Jag tycker de är smutsiga och äckliga”, toteaa pietarsaarelainen Chandelier. Altistustehtävässä hän joutuu viettämään neljä tuntia Tikkurilan sosiaalitoimiston odotustilassa ilman suojapukua ja lisähappea! Nähtäväksi jää, kuinka Chandelier selviytyy koettelemuksestaan!

Ohjelmaan osallistuvat myös Jutta ja Emilio Banaanirahka, menestyvä ja trendikäs pariskunta Sipoosta. 47-vuotias Emilio on monikansallisen yhtiön palveluksessa työskentelevä biotalousjätekonsultoinnin ekspertti ja 21-vuotias Jutta omistaa vaaleanpunaisiin fitnesstarvikkeisiin keskittyneen verkkokaupan. Pariskunnalla on myös jälkikasvua, piakkoin kolme vuotta täyttävä poika Joosef Charlie. Pikku Joosef Charlien olisi pian mentävä päivähoitoon, ja Jutan ja Emilion mielissä on kangastellut soveliaan eksoottisen hoitajattaren palkkaamisen sekä puoluetoveri-yrittäjän pyörittämän yksityisen, thatcherilaisten kasvatusperiaatteiden mukaan toimivan päiväkodin sijasta myös se levottomuutta aiheuttava vaihtoehto, että poika voisikin mennä kunnalliseen päivähoitoon! Tule perheen mukaan, kun he yrittävät voittaa kammonsa ja vierailevat keravalaisessa päiväkodissa! Kyyneliä ON luvassa!

Avausjakson viimeisessä osiossa tapaamme Urmas Takavyön, vaasalaisen ilmasotastrategian erikoisasiantuntijan. Urmaksen hammasta kolottaa, ja ohjelmaan osallistuminen tarjoaa tälle raudanlujalle pohojalaaselle mahdollisuuden ottaa mittaa pitkäaikaisesta pelkotilastaan. Tutulle yksityiselle hammaslääkärille menon sijasta Urmas on päättänyt tällä kertaa hakeutua kunnalliseen hammashoitoon, vaikka pitääkin moista verenpunaisena kommunismina, jolle antautuminen voi tietää ikuista epäisänmaallisuuden leimaa! Lisähaastetta tuo se, että hammaslääkärin tiedetään ainakin kerran äänestäneen vasemmistoliittoa! Kuinka Urmaksen käy? Palaako hän verovaroin rahoitetusta hammashoidosta muuttuneena vai murtuneena miehenä?

Liity seuraan! Ensi kuussa Nolosella!

 

Leona Helmsley arrives at Manhattan Supreme Court for her an
Chandelier Madagaskar von Pöppen-Himmler ei odota innolla altistustehtäväänsä.

 

Populistigolffari Lasse Laatunen

Luin tämän: http://blogit.iltalehti.fi/lasse-laatunen/2017/06/07/professorin-vastuu-ja-yliopiston-maine/

Sen jälkeen mietin, mitä helvettiä juuri luinkaan. Sitten luin saman jutun toistamiseen. Nyt olen lukenut sen jo kolmasti enkä tiedä pitäisikö tässä olla huolestunut Lasse Laatusen mielenterveydestä vai ruveta hihittämään sillä lailla semihysteerisesti. Taidan päätyä jälkimmäiseen, sillä jos toden sanon, Lasse Laatusen henkinen tai fyysinen terveys ei ole ihan top kympissä niiden asioiden listalla joista välitän huolestua.

Olen jo pitkään pitänyt Lassea jokseenkin koomisena hahmona, ja samalla ihmetellyt millä käsittämättömillä eväillä ko. henkilö päätyi niinkin korkeisiin asemiin. Mutta loppujen lopuksihan Lassessa on myös synkemmät puolensa, sellaiset jotka on syytä ottaa vakavasti. On Lex Nokian yhteydessä lähetetyt painostusviestit (tuolloin Lasse oli EK:n lakiasiainjohtaja, sittemmin työmarkkinajohtaja). Ja sitten oli mm. tämä kriisilauseke-episodi: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2013/07/27/kriisilauseke/

Siitä on jo neljä vuotta aikaa, mutta paras tuostakin on muistuttaa. Ettei pääse unohtumaan. Samalla saadaan nakuteltua kätevä aasinsilta Lassen ”blogitekstiin” (käytän lainausmerkkejä, koska ei tuo ole mikään blogiteksti. En tiedä mikä se on, mutta blogiteksti se ei ainakaan ole) jossa otetaan jälleen esille Lasselle ah niin rakas golf-harrastus. Sillä ei ole mitään yhteyttä mihinkään, mutta jostain syystä se on ilmeisesti pakko mainita. Luultavasti siksi, että Lasse on ihastunut keksimäänsä (tai sitten jonkun muun keksimään) termiin ”vihreistä vapaa vihreä vyöhyke”. Ja onhan se tavallaan hauska. Samalla tavalla kuin keskivertoa 75 prosenttia huonompi standup-koomikko.

Minä en erityisemmin pidä vihreistä, kuten en mistään muustakaan puolueesta, ideologisesta yhteenliittymästä, uskontokunnasta, järjestöstä, organisaatiosta tms. Mutta en minä vihreitä pelkääkään, toisin kuin Lasse. Joka tosin väittää, ettei ole huolestunut vihreiden kannatuksen noususta, vaikka se onkin paskapuhetta. Hyvä lukijani: Lue nyt oikein ajatuksella kaikki, mitä Lasse on tuossa sepustuksessaan kirjoittanut vihreistä. Ja sen jälkeen mieti, MIKSI. Minä tiedän vihasta paljon, huomattavasti enemmän kuin haluaisin. Ja siksi uskallankin sanoa, että viha ei saa aikaan tuollaisia primitiivireaktioita. Niitä saa aikaan pelko. Mutta mitä Lasse pelkää? Sitäkö että vihreät tulevat kieltämään hänen ihanan golfinsa ja varastamaan osakesalkun, vai mitä hittoa? Onko Lasselta jäänyt huomaamatta, että vaikka heikkihiilamot ja villeniinistöt ja toukoaallot ja emmakarit höpöttäisivät mitä, niin käytännössä (siis KÄYTÄNNÖSSÄ, silloin kun niitä päätöksiä tehdään ja äänestysnappia painetaan) vihreät ovat useimmiten aivan yhtä oikealla kuin Lasse ja Lassen hyväveligolfkaveritkin. Jos on jäänyt, niin silloin olisi syytä varata aika päälääkärille. Mutta jos ja kun ei ole, niin silloin kyse on jostakin muusta.

Todennäköisimmin siitä, että se kannatuksen kasvu todellakin huolestuttaa. Lasse käy vastaoffensiiviin syyttämällä vihreitä populismista, ja sehän on tietenkin totta: Vihreät ovat usein populisteja. Aivan samoin kuin kaikki muutkin puolueet. Mutta Lasse itsehän ei tietenkään missään tapauksessa ole populisti, vaikka lausuukin mm. seuraavaa: ”Viis töistä, kunhan saa toimeentulon valtiolta ja rauhan pössytellä kannabista”. Ei ole populismia tuossa! Ei hiventäkään! Se on raudanlujan hallitus- ja tiesminkäammattilaisen sataprosenttisesti punnittua puhetta! Vai mitä?

Ja sitten homma jatkuu: ”Ei vanhoista stalinisteista kaikkeen hyvään uskoviin luonnonsuojelijoihin pystytä rakentamaan toimivaa poliittista ohjelmaa. Puolue kerää johtajikseen erilaisilla taustoilla olevia tiedotusnarsisteja”. En oikeastaan edes tälläkään verbaaliakrobaatin ja kielisurrealistin kokemuksella käsitä mitä helvettiä Lasse tuossa tarkoittaa, mutta ainakin siinä on mainittu stalinistit! Niistähän yksikään populisti ei koskaan puhu! Eikä narsisteista liioin! Ja sitten tämä: ” Niin itseään täynnä oleva porukka halkeaa jo naamasta näkyvään itseriittoisuuteen. Kun persujen kannatus laskee persmäkeä, vihreiden kannatus tulee tekemään mahalaskun”. Onko tässä populismia? Kun puhutaan ronskin kansanomaisesti ihan persmäestä? Ei tokikaan! Toiveajattelua sen sijaan taitaa olla, vai olisiko jopa rauhoittavan mantran hokemista? Aivan kuin Lasse rauhoittelisi sekä itseään että kavereitaan: Vihreiden kannatus putoaa! Ihan varmasti putoaa! Älkää pelätkö! Toistellaan nyt yhdessä että se putoaa, jooko? Niin sitten ihan varmasti käy sillä tavalla kun hoetaan sitä sata kertaa! Ja jatkoa seuraa: ”Tunnen Heikki Hiilamon Sata-komiteasta. Hänen ja vihreiden tulos jäi komiteassa laihaksi. Jossain jaostokokouksessa taisivat raivon itkunkin tirauttaa”. Oolrait. Ei ole populismia, eikä käydä henkilöön! Populisti ei milloinkaan vihjaile mistään itkemisistä missään suljettujen ovien takana!

No niin, ja sitten vakavoidutaan. Se mitä tuo Lassen hengentuote todellisuudessa pitää sisällään on härskiä, luisuotsaista ja vastenmielistä populismia. Miksi se sitten on härskiä, luisuotsaista ja vastenmielistä? Siksikö, kun siinä käytetään niin kovaa kieltä ja mennään henkilökohtaisuuksiin? EI. Vaan siksi, että se on niin TYPERÄÄ. Jos sana typerä ei riitä, käytetään lisäksi vaikka adjektiivia ”idioottimainen”. Juuri siitä syystä aloinkin miettiä, kuinka pahasti Lassella oikein lipsuu. Vai onko kyse sittenkin pelkästä ylimielisyydestä? Ikään kuin kuviteltaisiin, että ei tässä tarvitse tosissaan keskittyä siihen mitä sanoo, riittää kun roiskii vähän sinnepäin ja puhuu stalinisteista ja itkemisistä – se kyllä uppoaa teihin köyhiin surkimuksiin ja muihin huonompiin ihmisiin kuin kusi lumeen.

Lasse säästää populistisimman vetonsa viimeiseksi: ”Veronkorotusten sijaan on tehtävä veronalennuksia. Ne voisi aloittaa Yle-veron poistamisella. Ylen tervehdyttää vain sen itsensä hankkima tulorahoitus. Veropohjaisen rahoituksen tulokset on jo nähty. Jos Yle ei pärjää omillaan, Yleä ei tarvita”.

Tietysti Ylen hävittäminen sopisi golffari-Lasselle ja hänen frendeilleen (vihreät eivät ole sellaisesta haaveilleet, joten olisiko siinä yksi syy patologiseen viherfobiaan). En ole Ylen uutistoimituksen ylin ystävä, mutta on muistettava, että Ylellä on myös yleissivistävä tehtävä. Ja tämän maailman lasselaatuset ja muut pahimman luokan populistit eivät tykkää yleissivistyksestä ollenkaan. Niille on sitä parempi, mitä kaupallisempi mediakenttä on, koska kaupallista mediaa ei mikään yleissivistys kiinnosta. Ja kun ihmistä tyhmennetään, sitä vähemmän hän jaksaa kiinnostua lasselaatusten ja niiden hyvävelisiskosaunakavereiden suhmuroinneista, vaikka joku taho vielä uutisoisikin niistä jotakin. Niin että mietipä sitä, lukija, jos Lassen puheet kuulostavat korvaasi järkeviltä. Ja ajattele siellä omissa aivoissasi (niin, ihan ITSE), että kenenkähän asiaa se Lasse ajaa ja ajatko sinä itse omaa asiaasi kannattamalla Lassen höpinöitä.

 

dunce-cap
Golflakki on Lassen suosikkihattu, mutta tämän päähineen lasselaatuset haluaisivat läntätä juuri Sinun päähäsi.

 

Terroriporno jee jee

Muutama keskivertoa somekauhistujaa älykkäämpi yksilö on näemmä alkanut pohtia, lisääkö terrori-iskuihin liittyvän uutisoinnin määrä ko. toiminnan riskiä, ja toimiiko se jopa terrorismin kiihdyttimenä. Henkilökohtaisesti tervehdin ilolla tällaista tervejärkistä kyseenalaistamista, ja sitä olisi myös joukkotiedotusvälineiden syytä miettiä.

Laskin eilen (23.5.) esim. Yle Uutisten FB-sivulta yhteensä 14 uutista, joissa käsiteltiin Manchesterin iskua. Minusta siinä oli jo muutama liikaa. Yle ei sentään lähtenyt iltapäivälehtilinjalle, jossa suurin piirtein jokaisesta iskussa henkensä menettäneestä tehtiin oma uutinen sitä mukaa kun heidän henkilöllisyystietonsa ilmestyivät julkisuuteen, mutta kuitenkin.

En ole niin viisas että osaisin suoralta kädeltä sanoa, lietsooko ja kiihdyttääkö tällainen mediaralli terrorismia. Mutta sen minä osaan ja uskallan sanoa, että SE EI TAATUSTI HILLITSE SITÄ. Siitä syystä median olisi syytä pistää hiukan miettien toimintatapojaan. Ei tarvitse olla ihan Einstein ymmärtääkseen sen verran! Uutisoinnin määrä on asia sinänsä, mutta vielä sitäkin tärkeämpi asia on sen laatu. Sosiaalipornosta on puhuttu jo pitkään, mutta terroriporno on tuoreempi, vastenmielisempi ja lisäksi äärimmäisen vaarallinen ilmiö.

Vaan tokkopa media mitään miettii. Tai voihan se miettiä, mutta mikään ei tule muuttumaan (ainakaan järkevämpään suuntaan). Kun 8-vuotias lapsiparka saa terrori-iskussa naulasuihkun kehonsa läpi ja kuolee siihen paikkaan, niin siitä ”uutisoimalla” saa niin paljon klikkejä että kuulostaa siltä kuin 100 000 tikkaa nakuttaisi raivokkaasti yhtä aikaa. Ja vielä enemmän niitä tulee, kun julkaistaan uhrin nimi ja kuva ja kaikki muukin häntä koskeva informaatio, mitä vain suinkin saadaan kaivettua esille. Sen rinnalla kaikki muu on täysin joutavaa. Terrorismin vähentäminen tai edes sen yrittäminen ei taatusti ole ainakaan median taloudellisissa intresseissä. Ja ellette ole sattuneet huomaamaan, niin taloudelliset intressit ovat tätä nykyä oikeastaan ainoa asia millä on merkitystä.

Ja voidaanhan sitä sanoa, että ihmisillä on oikeus tietää. Siihen on aina hyvä vedota, etenkin silloin kun sen oikeuden ”puolustaminen” näkyy mukavasti pankkitilillä. Terroriporno on niin ikään oivallinen tapa saada ihmiset pelkäämään. Ja mikäs onkaan se, joka myy vielä terrorismiakin paremmin? Aivan oikein: Se on TERRORISMIN PELKO. Ja se onkin sitten sellainen juttu, että sitä käyttävät hyödyksi muutkin tahot kuin tiedotusvälineet ja niissä mainostavat.

Kukaanhan ei tietenkään valitse peloissaan oloa, eikä siitä voi syyllistää ketään. Eikä uteliaisuudestakaan, tai tiedonhalusta. Mutta se on syytä käsittää, että terroripornouutisten suurkuluttaja ei todellakaan ole osa ongelman ratkaisua vaan ongelmaa, vaikka kuinka kyynelehtisi, laittelisi sydämenkuvia nettiin tai huutaisi oikeamielistä ja voimatonta raivoaan. Lisäksi on ymmärrettävä, että silloin kun on kyse terrorismista, sinua (niin, juuri SINUA siellä) yrittävät manipuloida kaikki. Ensin ne terroristit, ja sen jälkeen kun ne perkeleet ovat tekosensa tehneet, muut puliveivaajat alkavat vedellä naruistasi.

fear

 

 

 

A-teema ja Ylen ”riippumattomuus”

Kirjaan eräitä ajatuksia eilisestä (17.5.) A-teeman keskustelusta, jossa käsiteltiin Ylen riippumattomuutta. Tai sanotaanko niin että siinä PITI käsitellä Ylen riippumattomuutta, mutta siinä käsiteltiin paljon muutakin ja meno äityi välillä hiukan omituiseksikin. Homma ei oikein pysynyt vetäjien hanskassa tai sitten se ei ollut hallussa alkujaankaan, mutta sille oli valitettavasti omasta laiskanlinnasta käsin mahdoton tehdä mitään.

Ajatus 1: Räpsyripsi-Jääskeläinen kiemurteli tapansa mukaan kuin öljytty ankerias, mutta koko paletin surkuhupaisin hahmo oli herra toimitusjohtaja Lauri Kivinen. Siinä kohtaa kun Kivinen koitti kierrellä kysymystä Hesarille valehtelusta, tuli mieleen että tämähän on kuin jostain Lapinlahden Lintujen sketsistä. Melkein jo huvitti mutta sitten muistin että tyyppihän on julkisrahoitteisen yleisradioyhtiön tj ja sen jälkeen ei enää naurattanutkaan naaman kohdalta.

Ajatus 2: Kun kerran johtamisestakin puhuttiin, niin järin tyylikästä ja hyvää johtamista ei ollut se(kään), että Jääskeläinen haukkui alaistensa työn jälkeä ja jahnasi moneen kertaan että faktat eivät olleet kunnossa. Palauttakoon siinä nyt luottamusta sitten, joo-oh.

Ajatus 3: On päivänselvä asia että Sipilän edessä on oltu rähmällään mennen tullen ja muutenkin näyttää siltä että Jääskeläisen niinsanottu johtaminen on aiheuttanut suuria ongelmia monessakin kohtaa ja se jopa osittain myönnetään, mutta asialle ei välitetä ja/tai haluta tehdä mitään, vaan konkreettisista toimista kysyttäessä ruvettiin höpöttämään ihmeellistä poliitikkojen ja konsulttien jargonia ja väistelemään ja kaartelemaan. Lienee todellakin syytä muistuttaa siitä, että Yleä eivät rahoita poliitikot eivätkä vaalirahoittajat vaan veronmaksajat ja niille Ylellä on vastuu, jos se on päässyt unohtumaan. Samoin muistutettakoon siitäkin, että mitä enemmän Ylessä perseillään, sitä hanakammin ihmiset hakevat mieluummin tietonsa ns. valemedioista. Joten sillä, että Yle yrittäisi pelastaa uskottavuudestaan edes jotakin, olisi ihan laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä.

Ajatus 4: Oli oikein hyvä, että tapaus Eero Lehti tuli esiin. Hommahan meni siis sillä tavalla, että meillä on tässä kansanedustajan ”luottamus”tointa harjottava hämäräbisnestelijä, jonka puuhailuja Ylen MOT-ohjelma tutkii samalla kun ko. ukko istuu Ylen hallintoneuvostossa, Yle tilaa sen omistamalta firmalta gallupeja melkein viikottain ja sitten Ylen päätoimittaja käy sen kanssa mökkeilemässä ja kuuntelemassa jatsia! EI SAATANA mitä suhmurointia.

Ajatus 5: Noin yleisesti Ylestä ja sen rahoituksesta puhuttaessa on todettava että Ylen uutistoimitus on mitä on ja etenkin tällä hetkellä se on sitä ihtiään, mutta noin muuten ymmärrän kyllä Ylen ja Yle-veronkin tarpeen. Minun käsittääkseni konsumerismille, kaupallisuudelle ja pintailmiöille on oltava vastapainoa ja Ylen yleissivistävä tehtävä on otettava huomioon. Sillä(kin) on suuri yhteiskunnallinen merkitys.  Mutta jos jotkut ovat sitä mieltä että ihmisen ei tarvitse tietää hittojakaan muusta kuin jääkiekosta, Veitola-Enbuskejen henkselinpaukuttelusta ja silikoniplondien ja kyrpäjooseppien ristiinnussinnasta paratiisisaarilla, niin se on sitten ihan oma keskustelunaiheensa.

Ajatus 6: Edelliseen liittyen sanottakoon, että Ylen uutistoimituksen uskottavuuden palauttamiseksi olisi tehtävissä paljonkin, ja nopealla aikataululla. Ja sattumoisin se toimenpide on samalla sellainen, jota ilman asioita ei ole mahdollista korjata ollenkaan. Jääskeläiselle on annettava kenkää, ja se ei veivaamisesta parane. Myös toimitusjohtaja Lauri Kivinen pitäisi pistää pakkaamaan kimpsunsa. Olin aiemmin sitä mieltä että pelkkä Jääskeläisen erottaminen riittäisi, mutta eilisiltaisen surkuhupaisan performanssin jälkeen luulisi olevan jokaiselle selvää että suorassa lähetyksessä valehtelevan miehenkuvan ei pitäisi antaa olla edes paskahuussin toimitusjohtajana, saati sitten yleisradioyhtiön.

Ajatus 7: Olen Yleisradion riippumattomuudesta samaa mieltä kuin Gandhi länsimaisesta sivistyksestä: Minusta se olisi hyvä idea.

kivinen
Suomen Kuvalehti tiesi kertoa, että Lauri Kiviselle maksettiin viime vuonna palkkaa ja palkkioita 354 244 euroa . Tulospalkkiokin kolminkertaistettiin edellisvuoteen verrattuna, vaikka Ylessä käytiin monet YT-neuvottelut. Oliko money well spent, häh?

 

Vanhukset vihapuheen välineinä

Vaikka vanhojen ihmisten kunnioitus ja arvostus maassamme rypee häpeällisissä pohjamudissa, mummoille ja papoille löytyy sentään käyttöä silloin kun pitää puhua paskaa työttömistä ja laiskoista nuorista. Esiin kaivetaan satavuotiaat sotaveteraanit ja yhdeksänkymppiset muorit, joilta muun haastattelun yhteydessä kysellään sitten näistäkin asioista ja mitä sopivammat vastaukset saadaan, sen varmemmin ne löytävät tiensä itse juttuun ja niistä tehtäviin tiivistelmiin.

Jo on saatanallisen vastenmielistä ja iljettävää touhua, en paremmin sano! Suoranaista hyväksikäyttöä. Hyi helvetti! Pohjat veti jälleen kerran Iltalehti, joka äitienpäivän kunniaksi julkaisi jutun 90-vuotiaasta lotasta, jolta jälleen kerran saatiin kuulla sama laulu siitä kuinka laiskoja ja työtä pelkääviä nykynuoret ovat.

Googletin piruuttani artikkelin kirjoittaneen elämänmuodon nimen, ja ko. toimenpiteen herättämän kysymyksen voitte lukea tuosta alta. Mikäli vastaus kysymykseen on myönteinen, kannattaa tykönään miettiä minkälaisten motiivien tähden niinkin olennainen seikka jätettiin mainitsematta.

iltapaska

Lisäys: Tämän ”sosiaalisaalis” -oksennuksen puolestaan kirjoitti kokoomuspoliitikko Asko Tanhuanpää. Kiitoksia tiedosta, N.V.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704262200112337_uu.shtml