Pakkotyö on parasta sosiaaliturvaa

Ja muita pakkotyövoimapoliittisia sanontoja ja sananlaskuja Petterin äärivaikeistohallituksen käyttöön, olkaapa hyvät. Me kuolemme, pakkotyö elää!

Kun katsoo junan ikkunasta metsään, näkee tekemätöntä pakkotyötä.

Kyllä pakkotyötä tekevälle riittää.

Pakkotyö vapauttaa.

Joka ei pakkotyötä tee, sen ei syömänkään pidä.

Ei pakkotyö tekemällä lopu.

Pakkotyö tekijäänsä kiittää.

Pakkotyöväen presidentti.

Rakkaus pakkotyöhön on rakkautta elämään, sen juhlaan ja arkeen.

Pakkotyössä elo, haudassa lepo.

Pakkotyöllä pakkotyön vaivat paranee.

Pakkotyö miehen kunnia, puhtaus pahankin naisen.

Laiska pakkotöitään luettelee.

Pakkotyö on siunaus joka näyttää kiroukselta.

Pakkotyön loppu, toisen alku.

Pakkotyö aateloi ihmisen.

Pakkotöistään mies tunnetaan, eikä suurista sanoista.

Menestyksen ensimmäinen askel on rakastua pakkotyöhösi.

Pakkotyön kun näkee, niin tekijän tuntee.

Pakkotyö tekijäänsä kiittää.

Pakkotyölki ellää.

Ensin pakkotyö ja sitten huvi. Tai mieluummin ei sittenkään.

Demarit löivät kätensä paskaan

Ja sen paskan nimi on Mikkel Näkkäläjärvi. Arvoisa ja rakas lukijani, otaksun että tiedät miksi, enkä lähde avaamaan ko. elämänmuodon eläinrääkkäyksellistä henkilöhistoriaa tämän kummemmin.

Vain nytpä on demarien aivan turha moosestella persujen raiskaajatyömiehistä tai natsilarppaajista kun tekivät tuosta puoluesihteerin. En tiedä mitä helvetin tyhmyyspillereitä siellä on syöty! Onko demareilta jäänyt tyystin huomaamatta tapaus Teemu Mäki? Kissanraatorunkkaritaiteilija Mäkeä vihataan yhä edelleen yli kaikkien puoluerajojen, ikärajojen ja yhteiskunnallisten rajojen, ja nyt nämä tuhannesti kirotut taulapäät menivät ja valkkasivat kissanraatorunkkaritaiteilija Mäen poliittisen kaksoisveljen puoluesihteerikseen.

Voi ristus, idiotismin edessä jumalatkin ovat voimattomia, saati me vaatimattomat blogeeraajat sitten. Idiotismi on sietämätöntä, mutta eläinrääkkäys on vielä sitäkin sietämättömämpää. Ja nyt sitten moosestellaan että voi voi kun Mikkel oli nuori ja teki virheen, ettekö anna anteeksi ja katso eteenpäin.

No emme anna emmekä katso, saatana. Eläinrääkkääjä on alinta saastaa, jonka seurassa paskaviemärin pohjalietteessä rypevät lastenraiskaajat, sadistiset sarjamurhaajat, sosiaalidarwinistit ja rotuhygieenikot. Ja mitä vittua se höpinä jostakin VIRHEISTÄ muka on? Kaikenlaiset puolestauhriutumiset ja muut vinkumiset ja armon kerjäämiset vain pahentavat tilannetta ja lisäävät raivoa. Perkele, maailmassa on miljardeja ihmisiä joita sietäisi puolustaa ennemmin kuin jotakin luonnevikaista politrukkia.

Kuulehan, lukijani. Kerron Sinulle nyt tässä meidän kesken, että minäkin olen tehnyt vaikka mitä kauheuksia. Etenkin peruskouluaikoina, jolloin saatoin olla suorastaan vastenmielisen häijy, ilkeä ja inhottava sekä muita koululaisia että opettajia kohtaan. Enkä varsinaisesti elänyt nuhteetonta ja kirkasotsaista pyhimyselämää senkään jälkeen.

Palataanpa niihin virheisiin. Se, että minä tein inhottavia asioita, ei koskaan ollut mikään VIRHE. Tai EREHDYS. Eikä se johtunut mistään ulkoisista tekijöistä tai kenestäkään muusta, vaan syy oli yksinomaan MINUN, olin sitten 10-vuotias pienempänsä kiusaaja tai 18-vuotias pahantekijä. Tiesin aina mitä tein, tein kaiken tieten tahtoen ja tahallani, ja se johtui siitä että olin kusipää. On saatanan varma arpa, että jos joku tekee nyt vaikka sellaista mitä demarien uusi puoluesihteeri teki 15-vuotiaana, hän tietää kyllä mitä tekee ja voisi jättää tekemättäkin, ellei sitten ole psykoosissa tai aivan totaalisen huumepöllyssä. Ei se ole mikään VIRHE eikä kenenkään muun syy. Oma syy se on.

Helvetti, en minäkään vänise anteeksiantoa enkä ymmärrystä. Se, että minä alkaisin kitistä anteeksiantoa loukkaamiltani ihmisiltä, olisi vain uusi loukkaus niiden vanhojen loukkausten päälle. On aivan ymmärrettävää ja täysin OK että ne, joille olen tehnyt vääryyttä, vihaavat minua. Sekin on OK, jos minut joskus vaaditaan tekosistani tilille ja minulle kostetaan. Itsepä tilasin, saatana. Ja sekin on OK, jos jotkut muutkin vihaavat minua siksi mitä olen tehnyt. Minkä minä sille voin? En mitään, enkä tekisi mitään vaikka voisinkin.

Sanotaan että ihmiset muuttuvat. Minusta se on paskapuhetta. Eivät ihmiset mihinkään muutu. Ne vain oppivat teeskentelemään entistä paremmin. Niin minäkin olen oppinut. Sen lisäksi olen myös tullut niin mukavuudenhaluiseksi, etten viitsi riskeerata olojani säheltämällä jotakin mistä voisi joutua kuseen. Pohjimmiltani olen kuitenkin ihan yhtä paska kuin aina ennenkin. Ja niin on Näkkäläjärvikin, vaikka kuinka pyytelisi anteeksiantoa veriruskeista synneistään.

On loppukaneetin aika, ja se olkoon tämä: Muistakaapa Näkkäläjärven puolustelijat se kissojen omistaja, ja miettikää miltä siitä tuntui kun se löysi lemmikkinsä kuoliaaksi kidutettuina. Ja tulkaa vasta sitten jeesustelemaan että niin mutta voi voi kun oli niin nuorikin tämä meidän Mikkel eikä otsalohkokaan ollut vielä kehittynyt.

Tai jos toden sanon, niin on parempi ettette tule jeesustelemaan sittenkään. Ainakaan minä en välitä kuunnella, ettekä te tee jeesusteluillanne palvelusta sen enempää Näkkäläjärvelle, demareille kuin itsellennekään vaan päinvastoin.