Pöpilismi ja sen ”sisältö”

Helsingin Sanomissa julkaistun mielipidekirjoituksen mukaan populismin sisältö on tehtävä näkyväksi:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010093015.html

Mutta mikä sisältö? Onko suomalaisessakaan populismissa mitään sisältöä, kun siitä nostetaan kansi pois ja kurkataan sisälle (kts. kuva)?

Vastaus: Ei ole. Myöskään suomalaisessa pöpilismissä ei ole mitään sisältöä. Pöpilismi milloin millekin taholle suunnattuine rähjäämisineen ja huutamisineen on itse oma sisältönsä. Siksi ei olekaan ihme, että niin moni typerä mitättömyys saa siitä elämälleen… niin, sen sisällön.

Professori Jukka Kekkonen totesi XTwitterissä seuraavaa: ”Myös suomalainen oikeistopopulismi on demokraattisen oikeusvaltion vastainen ideologia”.

Itse en kuitenkaan nimittäisi suomalaista(kaan) oikeistopopulismia ideologiaksi, nimenomaan edellämainitusta sisällön puutteesta johtuen. Kyseessä on lähinnä sekalaisten hörhöjen muodostama yhteenliittymä, jota johtaa muutama manipulointiin taipuvainen opportunisti. Siksi siinä onkin myös henkilökultin piirteitä. Vaikka mestarijussit ja riikkapurrat onkin päästetty vallan kabinetteihin, he eivät pohjimmiltaan ole tippaakaan Jim Jonesia, David Koreshia sun muita kummempia.

Tämän väittämäni paikkansapitävyyden havaitsemme siitäkin, että monet ”ideologian” opinkappaleet tuntuvat kummasti muuttuvan sen mukaan, kuka populistiroskajoukon puhetta milloinkin johtaa.

Sitähän en tietenkään kiistä, etteikö suomalainenkin populismi olisi demokratian ja oikeusvaltion vastaista liikehdintää, mölinästä nyt puhumattakaan. Ja kummasti näitä populistipöpilistejä putkahtelee esiin sellaistenkin porukoiden riveistä, joita on joskus nimitetty valtionhoitajapuolueiksi.

Syitä siihen miettiköön kukin tykönänsä, mutta sellaisen vinkin annan että ei se ainakaan lähimmäisenrakkaudesta johdu, eikä siitä että liika järki pakottaisi päänuppia.